Afrikan aarteita – tutkimus ja keräysmatkoja Afrikkaan

Afrikan aarteita – tutkimus ja keräysmatkoja Afrikkaan on karhean kiehtova kertomus, joka tarjoilee kolme otosta valtavasta maanosasta: näyttelyn rakentamisen, tieteen ja taiteen näkökulman.

Afrikan aarteita kertoo siitä, miten pala Namibiaa pakattiin kahteen konttiin ja siirrettiin Suomeen. Afrikan aarteita esittelee myös taiteilija Seppo Polameren ikuistamia hetkiä keräysmatkalta ja näyttää, miten luonnoltaan käsittämättömän monimuotoinen manner on hurmannut myös Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat.

Seppo Polameri ikuistamassa Namibian maisemia.

Keräysmatkalla Afrikassa

Mistä saada kymmeniä kuutioita afrikkalaista hiekkaa, akaasianrunkoja, kiviä ja laatikkokaupalla aitoa, auringon paahtamaa heinää? Kaikkea sitä ja paljon muuta tarvittiin Luonnontieteellisen museon maailman luontoa esittelevään näyttelyyn. Sopiva keräyspaikka löytyi luonnoltaan monipuolisesta Namibiasta Lounais-Afrikan rannikolta.

Huolellisen suunnittelun ja lukuisten matkavalmistelujen jälkeen näyttelynrakentajista koostuva keräysjoukko oli valmiina lähtöön. Kesäkuussa 2009 matka pensassavannin ympäröimään Otjandaueen lähelle Omarurun kaupunkia ja Mount Etjon huippuja alkoi.

Afrikan aarteita kertoo siitä, miten pala Namibiaa pakattiin parin viikon reissun aikana kahteen konttiin ja siirrettiin Suomeen. Matkalle osallistui myös taiteilija Seppo Polameri. Hän ikuisti keräystyötä ja talvista Namibiaa piirroksiin ja maalauksiin. Luonnokset auttoivat taiteilijaa museon Maailman luonto -näyttelyn suurten taustamaalausten luomisessa ja maalausten lukuisten yksityiskohtien viimeistelyssä. Uudessa näyttelyssä Polameren originaalit suorastaan hehkuvat afrikkalaista tunnelmaa.

Puita…

Kuivuneiden puunrunkojen kerääminen oli työn ja tuskan takana. Kelottuneiden ja kierteisten runkojen puuaines oli kovaa kuin kivi: puiden sahaaminen käsisahalla oli tuloksetonta, eikä kirveestäkään ollut apua. Lopulta esiin kaivettiin moottorisaha ja puun ympäriltä raivattiin kaikki kuivat heinät ja muu helposti syttyvä aines. Puiden uurteisiin oli kertynyt tuulen mukana hiekkaa, ja kipinät sinkoilivat ympäriinsä moottorisahan pureutuessa vain vaivoin kovaan puuhun.

…hiekkaa

Aito afrikkalainen vaaleaa jokihiekka on peräisin Otjandauen pensassavannia halkovista kuivista joenuomista, hiekkaa lapioitiin paahtavassa helteessä talteen yhteensä 92 säkkiä. Lisäksi 25 säkkiä täytettiin punertavalla hiekalla. Yhteensä 117 hiekkasäkin täyttämiseen kului kaksi päivää ja tappiona yksi pahasti kipeytynyt selkä kaikista muista lihaksista puhumattakaan.

Näyttelypäällikkö, ylikonservaattori ja hiekkasäkki.

… eläinten papanoita

Suurinta ihmetystä herätti kuitenkin retkeläisten kiinnostus eläinten jätöksiin. Niin joenuomaa pyyhältäneen paviaanilauman ryynimäiset ulosteet, isokudun ja keihäsantiloopin papanat kuin leopardin jätöksetkin otettiin huolellisesti talteen. Norsuajelulla paikallinen autokuski ei ollut uskoa korviaan, kun pyysimme häntä pysähtymään sopivan läjän luo…

Ehtaa namibialaisen norsun lantaa.

Tutkimusmatkalla Afrikassa

Laaja Afrikan manner kiehtoo myös Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoita. Suomi on lisäksi sitoutunut YK:n biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen. Tieteellisestä mielenkiinnosta ja tuon sopimuksen velvoittamina tutkijamme ovat vuosikymmenien ajan kolunneet ristiin rastiin erityisesti itäistä Afrikkaa.

Geologi Arto Luttisen tutkimus on kuin suoraan Indiana Jones -elokuvasta; hän on jo useita vuosia kulkenut kadonneen kiven jäljillä Mosambikissa. Mahtavat ruokasieniapajat ja puiden käävät houkuttelevat puolestaan Marja Härköstä ja Tuomo Niemelää itäisen Afrikan metsäsavanneille Tansaniaan ja Mosambikiin. Kasvitieteilijä Leo Junikka on menettänyt sydämensä Tansanian Usambaran vehreille ja kosteille vuoristosademetsille ja on niissä kuin kotonaan. Hyönteistieteilijä Olof Biströmin mieltä kiehtovat Afrikan mantereen sukeltajakuoriaiset ja Hans Silfverberg on kartuttanut museon kokoelmia ja tietämystä itäisen Afrikan lehtikuoriaisista.

Dosentti Marja Härkönen ja jättiläistatti Mosambikissa.

Herkullisia yksityiskohtia

Kansallistaiteilijan gaselli ja muuta riistaa

Taiteilija Akseli Gallén-Kallela teki perheensä kanssa metsästysmatkan Keniaan v. 1909–1911. Suurimman osan metsästyssaaliistaan Gallén-Kallela lahjoitti Helsingin yliopiston kokoelmiin. Hänen kokoelmastaan Afrikan aarteet -näyttelyyn ovat päässeet marabuhaikarat, impalat ja thomsoningasellit. Metsästyksen ohella Gallén-Kallela ikuisti matkallaan itäisen Afrikan luontoa ja elämää voimakkaisiin ja värikylläisiin maalauksiin.

Keskusmuseon kokoelmat ovat vuosikymmenten saatossa karttuneet myös konservaattori Eirik Granqvistin Botswanan matkalla 1973, jonka satoa on mm. komea kirahvi. Suurriistan metsästäjä C.T. Eriksson sai maaliskuussa 1906 ”Helsingin yliopistoviranomaisten kautta Belgian siirtomaahallituksen luvan yliopiston laskuun harjoittaa suurriistanajoa Kongossa.” Museon kokoelmissa on edelleen Erikssonin tuomia näytteitä.

Lähetyssaarnaaja Martti Rautanen

Lähetyssaarnaaja Martti Rautanen vaikutti 1800–1900 -lukujen vaihteessa ambokansojen parissa nykyisen Namibian pohjoisosissa. Rautanen oli itseoppinut kasvitieteilijä ja keräsi runsaasti näytteitä, joita hän toimitti Zürichin yliopiston kasvimuseoon. Näytteitä on luetteloitu myös Berliinin kasvitieteellisen puutarhan herbaarioon ja Etelä-Afrikan Grahamstowniin. Osa lähetyssaarnaajan keräämistä kokoelmista, noin 500 kasvinäytettä, päätyi Helsinkiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Zürichin yliopiston tohtori Hans Schinz nimesi yli kymmenen kasvia ystävänsä Martti Rautasen mukaan. Näistä tunnetuimpia on mankettipuu, Schinziophyton rautanenii.

Taitan tutkimusasema Keniassa

Helsingin yliopisto avasi tammikuussa 2011 Kenian Taitavuorilla tutkimusaseman ja samalla solmittiin yhteistyösopimus Helsingin yliopiston ja Nairobin yliopiston välille. Taitavuoret tunnetaan monista kotoperäisistä kasvi- ja eläinlajeistaan ja monimuotoisesta luonnostaan. Alue sopii ilmaston ja maanpinnan vuorovaikutuksen sekä maaseutu-, biodiversiteetti- ja maataloustutkimuksen kohdealueeksi.

Asema palvelee ensisijaisesti Helsingin yliopiston tutkijoita ja opiskelijoita, mutta myös muita suomalaisia tutkijoita ja kouluryhmiä, sekä kenialaisia ja kansainvälisiä tutkimusryhmiä. Alun perin asema on kuulunut norjalaiselle Scripture Mission lähetysseuralle. Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitos on tehnyt asemalla tutkimustyötä jo vuodesta 1989. Erilaiset Taita-projektit ovat tähän mennessä tuottaneet jo 11 pro gradu -tutkielmaa ja kuusi väitöskirjaa.

Taitan tutkimusasema Kaakkois-Keniassa Taitavuorilla. Vehreät, savannien ympäröimät Taitavuoret ovat pohjoisin osa Itäisten Kaarivuorten vuoriketjua Itä-Afrikassa.

Afrikan aarteisiin voi tutustua 2.9.2012 saakka

Afrikan aarteita -näyttely on avoinna Luonnontieteellisen museon aukioloaikoina 19.5.2011–2.9.2012.

Tervetuloa!