LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Muutosta ilmassa

Muutosta ilmassa

Muutosta ilmassa -näyttelyn tavoitteena on lisätä ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista kaikkialla luonnossa. Näyttely auttaa kävijöitä muodostamaan oman kantansa ilmastonmuutoksen merkityksestä sekä sen torjumisen tai siihen sopeutumisen tärkeydestä. Parempi ymmärrys tulevista muutoksista tarjoaa ihmiskunnalle välttämättömän motivaation ehkäistä ilmastonmuutosta sekä etsiä ratkaisuja ja sopeutumiskeinoja siihen.

Muutosta ilmassa -näyttelykokonaisuus esittelee suomalaisen tiedeyhteisön tuoreinta tutkimustietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoiseen luontoon elämysten ja oivallusten kielellä ja kannustaa omaehtoiseen ajatteluun. 

Keskiössä ovat viimeisimmät jääkaudet, joita vasten peilataan meneillään olevan ilmastonmuutoksen seurauksia sekä inhimillisisssä että ekologisissa ympäristöissä.

Muutosta ilmassa kannustaa kävijää pohtimaan itse, minkälaisia muutoksia luonnossamme on odotettavissa lähitulevaisuudessa sekä millä tavoin voisimme torjua tulevia haittoja ja sopeutua niihin.

Näyttely oli osa Helsingin yliopiston 375-juhlavuoden ohjelmaa ja jäi sen jälkeen pysyvästi museon tiloihin.

Mammutit

Muutosta ilmassa - näyttelyn tähdet ovat viimeisimmän suuren ilmastonmuutoksen häviäjät kuten villamammutit, luolaleijona, jättiläishirvi ja villasarvikuono. Eläimet ovat rekonstruktioita, eli mahdollisimman luonnollisen näköisiä kopioita alkuperäisestä. Luomuksen yhteistyökumppani Jääkausi ry – Istiden rf -yhdistys on valmistanut aidonkokoiset mallit Helsingin yliopiston asiantuntijoiden ohjauksessa. Rekonstruktiot edustavat maailman parasta tietämystä jääkauden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Luomuksen salien komeat eläimet ovat tarkemminottaen villamammuteja (Mammuthus primigenius). Villamammutti kehittyi 800 000–200 000 vuotta sitten jopa viisi metriä korkeaksi kasvaneesta jättiläismäisen suuresta aromammutista (Mammuthus trogontherii). Paksuturkkinen villamammutti eli aikoinaan laajoilla mammuttiaroilla. Se oli viimeisin elossa ollut laji mammutten joukossa. 
Villamammutin katoaminen alkoi maapallon viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen päättyessä noin 10 000 vuotta sitten. Nuorin – vain noin 4000 vuoden ikäinen – villamammuttifossiili 

Luonnontieteellinen keskusmuseo esitteli mammutteja Mammuttien maailma -näyttelyssä Valkoisessa salissa kesällä 2003. Tuolloin esillä oli Pietarin eläinmuseon luurankoja sekä mammutinpoikaset Dima ja Masha.Kuva: Mikko Heikkinen / Luomus

on löydetty Pohjoiselta jäämereltä Wrangelinsaarelta. 

 

Norsueläimiin kuulunut villamammutti muistutti nykyeläimistä aasiannorsua, joskin kooltaan se oli lähempänä afrikannorsua. Uroksen säkäkorkeus vaihteli kolmen metrin molemmin puolin, arvioitu paino 3–6 tonnin välillä. Näyttelyn mammuteista
korkeamman uroksen säkä yltää 3,7 metrin korkeuteen. 

Viimeisten mammuttien kohtalo muodostui
samankaltaiseksi kuin aiemmin kuolleitten
lajitovereidensa: ilmasto muuttui ja ihminen saapui.

 

Taiteilija Seppo Polameren käsialaa ovat lähes kaikki Luonnontieteellisen museon dioraamojen taustamaalaukset. Videossa työn alla ovat Muutosta ilmassa -näyttelyssä paljastuvat maisemat.
Video: Harri Sihvonen / LUOMUS

Villamammuttien ympärille rakentuu viimeisimmän jääkauden jälkeinen tasanko.
Video: Harri Sihvonen / LUOMUS

Mammuttirekonstruktiot saapuivat museoon ikkunan kautta.
Video: Harri Sihvonen / LUOMUS

 

 

 
 
 
Sivun vastuuhenkilö: 
Laura Hiisivuori
21.7.2021