Luonnontieteellinen keskusmuseo
Olet täällä: Etusivu > Seurannat > Hyönteiskartoitus 81 > Lajit
Hyönteiskartoitus 81 -lajit
1. Neidonkorento (Agrion virgo)Koiraan siivet tummansiniset, aivan kärjestä hieman vaaleammat, naaraan siivet läpikuultavan ruskehtavat. Lentää kesä-heinäkuussa jokien ja purojen varsilla., tunnetaan koko maasta Inaria myöten. Toukka elää virtaavassa vedessä, vesistöjen rakentaminen ja saastuminen voi paikoin uhata lajia. Vain koirashavainnot ilmoitetaan.
Neidonkorentokoiras. Kuvattu museonäytteestä, siipien väri on muuttunut säilytyksen aikana. 2. Immenkorento (Agrion splendens)Koiraan siivissä leveä, tummansininen poikkivyö, naaras neidonkorennon naaraan kaltainen. Elintavoiltaan edellisen kaltainen, elää Etelä- ja Keski-Suomessa. Vain koirashavainnot ilmoitetaan.
Immenkorentokoiras. Kuvattu museonäytteestä, siipien väri on muuttunut säilytyksen aikana. 3. Palosirkka (Psophus stridulus)Suurehko (pituus 23-40 mm), ruskeankirjava heinäsirkka, jonka lenninsiivet kirkkaanpunaiset (ainoastaan aikuisilla). Aikuiset elo-syyskuussa, lentoääni pärisevä. Elää Etelä- ja Keski-Suomessa kuivilla avoimilla paikoilla (mm. hakkuualueilla, tienvarsien rinteillä). Harvinaistunut suuresti.
4. Nelitäpläjäärä (Pachyta quadrimaculata)Keskikokoinen tai suurehko (11-20 mm) sarvijäärä, jonka keltaisissa peitinsiivissä on neljä pyöreähköä, mustaa ja selvärajaista täplää. Jalat pitkät ja hoikat. Esiintyy heinäkuussa Etelä- ja Keski-Suomessa, istuu usein sarjakukkaisten kukinnoissa. Toukka elää havupuiden rungossa. Ainakin paikoitellen selvästi harvinaistunut. Eräillä lähilajeilla on peitinsiivissä juovia.
5. Vienanjäärä (Pachyta lamed)Eroaa nelitäpläjäärästä siinä, että peitinsiipien täplät ovat kulmikkaat ja niiden rajat epäselvät. Elintavoiltaan edellisen kaltainen, tunnetaan koko Suomesta, mutta on hyvin harvinainen.
6. Lehtokiitäjäinen (Carabus nemoralis)Suuri (pituus 22-26 mm), tumma, vaihtelevasti metallinkiiltoinen maakitäjäinen, jonka muuten sileissä peitinsiivissä on pieniä, muun peitinsiiven värisiä kuoppia. Joidenkin lähilajien peitinsiivet ovat sileät, kuopattomat, joidenkin toisten selvästi harjuiset. Yleinen keväästä syksyyn saakka Etelä- ja Keski-Suomessa, elää rehevillä paikoilla, kuten lehdoissa, viljelyksillä, puistoissa ym., kulttuurinsuosija.
7. Puistokiitäjäinen (Carabus hortensis)Kuten lehtokiitäjäinen, mutta kapeampi, peitinsiivet mustahkot, hienosti ja tiheästi viiruiset (ei harjuja), osittain metallinkiiltoiset, kussakin kolme riviä kullanvärisiä syviä kuoppia. Elää rehevillä paikoilla, kuten lehdoissa, viljelyksillä, puistoissa ym., kulttuurinsuosija.
8. Sarvikuonokas (Oryctes nasicornis)Hyvin suuri (20-40 mm), tummanruskea, kiiltävä kuoriainen, jonka koiraalla päässä vaihtelevan pituinen, joskus vain nystymäinen taaksepäin kaartuva sarvi. yleensä asumusten lähettyvillä, lentää keväästä syksyyn saakka iltaisin ja öisin. Toukka elää mm. komposteissa, sahanpurukasoissa, lahossa puuaineksessa ym. Kulttuurinsuosija, joka levisi 1900-luvulla yli Etelä- ja Keski-Suomen.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 9. Kastanjaturilas (Melolontha hippocastani)Suuri (pituus 20-30 mm), punertavan ruskea, harmaahärmeinen kuoriainen, jonka takaruumiin kärki on pidentynyt ja kaartuu terävänä alaspäin (vrt. pienempi ja ruskea juhannusturilas (Amphimallon solstitiale)). Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen kevään ja alkukesän laji, joka käy mm. pajujen, omenapuun ja mäntyjen kukinnoissa. Lentää iltahämärissä ja parveilee puiden latvoissa. Toukka syö kasvien juuria ja esiintyy ajoittain tuholaisena puutarhoissa ja taimitarhoissa.
10. Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas)Hyvin suuri (ilman munanasetinta 20-40 mm) pistiäinen, jonka naaraan keltaisessa takaruumiissa on leveä musta poikkivyö ja jäykkä, pitkä munanasetin. Toukka elää havupuiden rungoissa, aikuisia näkee usein heinä-elokuussa esim. tukkipinoilla lentämässä. Yleinen Lappiin saakka. Koiras erinäköinen, vain naaraat ilmoitetaan.
Jättipuupistiäisnaaras; vain naaraat ilmoitetaan. 11. Auroraperhonen (Anthocaris cardamines)Koiraan etusiiven ulko-osa laajalti voimakkaan oranssinvärinen, naaraan valkean etusiiven kärki ja iso keskitäplä mustahkot, molempien sukupuolien takasiipien alapinta laikukkaasti tumman vihreänkirjava valkealla pohjalla. Lentää touko-kesäkuussa varsinkin kulttuurimailla, tavattu Kilpisjärvellä saakka, mutta pohjoisen kannan vakinaisuus kyseenalaista.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 12. Suokeltaperhonen (Colias palaeno)Koiraan siivet sitruunankeltaiset, naaraan vaaleammat ja vihertävämmät, molempien etu- ja takasiivissä siipiä reunustava yhtenäinen leveä mustahko vyö, reunaripset punertavat. Lentää kesä-heinäkuussa nopeasti rämeillä, vaeltaessaan muuallakin. Esiintyy koko maassa, mutta vähentynyt etelässä soiden kuivatuksen takia. Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 13. Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni)Koiras yksivärisen sitruunankeltainen, naaras hailakamman vihreänkellertävä, keskipisteet punertavat, etusiiven kärki sirppimäisen terävä, ei tummia kuviointeja. Lentelee monenlaisissa ympäristöissä, tavattu Lapissa saakka, mutta vakituinen esiintymisalue Kainuun – Tornion vaiheille. Lentää heinäkuun lopulta syyskuulle ja talvehtimisen jälkeen uudelleen huhtikuusta kesäkuulle. Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 14. Metsänokiperhonen (Erebia ligea)Etusiipien pohjaväri tummanruskea, ulko-osassa punertavat vyöt, joissa pieniä silmätäpliä, takasiipien tummanruskean alapinnan etureunassa selvä valkea täplä, joka naaraalla on laajentunut juovaksi – puuttuu lähisukulaisilla, joita esiintyy etupäässä soilla ja pohjoisessa. E tule sotkea vaaleamman ruskeisiin papurikkoihin, joilla on silmäkuvioita siipien alapinnoilla. Lentää heinä-elokuussa metsänreunoilla sekä metsäniityillä ja -aukeilla. Levinnyt Metsä-Lapin eteläosiin saakka, mutta lajilla on erillinen levinneisyysalue Jäämeren rannikolla ja pohjoisimmassa Lapissa. Lentää yleensä kullakin alueella runsaana vain joka toinen vuosi.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 15. Ritariperhonen (Papilio machaon)Suurikokoinen laji, jonka siivet ovat kirkkaan keltaisen ja mustan kirjavat, takasiivessä pitkät kannukset, joiden vieressä punaisia ja sinisiä täpliä. Helposti tunnettava, esiintyy koko maassa harvalukuisena, elää niityillä, rannoilla ja soilla. Lentää toukokuusta heinäkuulle, harvinainen toinen sukupolvi elo- ja syyskuussa.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 16. Apolloperhonen, Apollo (Parnassius apollo)Siivet valkeat, osin läpikuultavat, etusiivissä mustia täpliä, takasiivessä kaksi punaista mustareunaista silmätäplää. Lentelee kesä-heinäkuussa rauhallisesti lepattaen ja liidellen isomaksaruohoa kasvavien kallioiden lähellä ja saaristossa pikku saarilla ja luodoilla. Taantunut voimakkaasti sisämaassa, rauhoitettu.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 17. Suruvaippa (Nymphalis antiopa)Siivet tummanruskeat, keltareunaiset, mutta keväällä vaaleaksi haalistuneet. Metsälaji, lentää elokuulta lokakuulle ja uudelleen huhtikuulta kesäkuulle. Esiintyy koko maassa.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 18. Haapaperhonen (Limenitis populi)Suuri (kärkiväli 66-82 mm). Siivet ruskeanmustat, valkotäpläiset, takasiipien reunassa oranssipunaisia kuutäpliä ja valkea poikkijuova, joka naaraalla on leveämpi. Takasiipien alapinnan kuviointi tuo mieleen pianon koskettimet. Haapaa kasvavien metsien laji, istuu usein hiekkateillä. Esiintyy nykyisin aina Pohjois-Pohjanmaata ja Kuusamoa myöten ja on voimakkaasti levinnyt pohjoista ja länttä kohden.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 19. Nokkosperhonen (Nymphalis urticae)Siivet oranssinpunaiset, etusiiven etureunassa mustia ja kellanvalkeita täpliä, ulkoreunassa sinisiä täpliä, takasiiven tyvipuolisko musta. Lentelee etenkin kulttuuriympäristöissä. Kaksi sukupolvea, toinen keskikesällä ja elokuusta lähtien toinen, talvehtiva sukupolvi, joka lentää kesäkuulle saakka. Esiintyy koko maassa, hiukan samanlaisella liuskaperhosella on liuskainen siipien ulkorena ja alapinnalla vaalea c-kuvio.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 20. Neitoperhonen (Nymphalis io)Ei sekoitettavissa muihin lajeihin, tummanruskealla punertavalla pohjalla joka siivessä suuri, osittain sininen silmätäplä. Aiemmin vain eteläisimmässä Suomessa tavattu runsastunut laji, joka esiintyy nykyisin ajoittain Lappia myöten. Lentää elokuulta lähtien, talvehtii ja jatkaa lentoaan kesäkuulle saakka.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 21. Tuomenkehrääjäkoin (Yponomeuta evonymellus) tuhotTuomia, jotka on syöty paljaaksi siten, että oksat ja rungot ovat harmaiden seittien peitossa. Havaintoon vaaditaan ainakin yhden kolmanneksen verran paljaaksi (läpinäkyväksi) syöty pensas. Havaintoon ei riitä pelkkä lajihavainto!
Havaintoon vaaditaan ainakin kolmanneksen verran paljaaksi (läpinäkyväksi) syöty pensas. Kuvassa kokonaan paljaaksi syötyjä pensaita. 22. Amiraaliperhonen (Vanessa atalanta)Musta, etusiivissä punainen poikkivyö sekä valkoiset kärkitäplät, takasiipien ulkoreuna punainen. Ei vakinainen, mutta lähes vuosittainen ja usein runsas vaeltajalaji, tavataan jopa Lappia myöten.
Vasemmalla koiras, oikealla naaras. 23. Kiiltomato (Lampyris noctiluca)Kovakuoriaisiin kuuluvan kiiltomadon siivetön jaokkeinen naaras houkuttelee kellanvihertävällä valollaan öisin lentäviä nahkeasiipisiä koiraita paritteluun. Valo syntyy takaruumiin viimeisten jaokkeiden alapinnan valoelimissä. Naaraan näkee hämärissä ja öisin kirkkaana valopisteenä maastossa, pääasiassa keskikesällä – vain valoilmiöt merkitään! 24. Hirvikärpänen (Lipoptena cervi)Hirven loinen, joka on viime vuosikymmeninä suuresti yleistynyt. Tummanruskea, litteä ja nopealiikkeinen hämähäkkimäinen kärpänen, jolla on pitkät ja kapeat taaksepäin sojottavat siivet, häiritsee usein myös ihmisiä. Laskeuduttuaan vaatteisiin tai tukkaan pudottaa usein siipensä, mitä lähisukuiset harmaanruskeat linnuntäikärpäset eivät tee. Lentää loppukesällä ja syksyllä.
|
|
Startsidan på svenska
Home page in English