Laskennan suorittaminen maastossa

Reviirikartoitukset ja lisähavainnot

Jokaiselle varsinaiselle käyntikerralle ja mahdollisille lisäkierroksille otetaan mukaan uusi pohjakartta, jolle merkitään ennen kartoituksen alkua päiväys, laskennan alkamisaika ja säätila (pilvisyys, sade, tuuli, lämpötila). Säätilan muutoksista ja muista laskentaan mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä voi kirjoittaa tietoja pohjakartan reunoille tai kääntöpuolelle. Usean kerran lisä- ja täydennyshavaintoja voi kerätä samalle pohjakartalle, mutta tällöin eri täydennyskertojen havainnot pitää pystyä erottamaan toisistaan (havaintoihin voi liittää päivämäärän, käyttää eri värejä tai muita selvästi erottelevia merkintöjä). Jos yhdyskuntalintuja kartoitetaan varsinaisten käyntikertojen yhteydessä, niiden tiedot voi merkitä käyntikerran pohjakartalle, mikäli ne sille hyvin mahtuvat. Jos yhdyskuntia on ruudulla paljon, suosittelemme, että niiden tiedot merkitään maastokäynnillä omalle pohjakartalleen.

Kartoituskäynnillä neliökilometrin ruudun alue kuljetaan kattavasti läpi aamun ja aamupäivän aikana rauhallista kävelyvauhtia ja pysähdytään usein havainnoimaan, varmistamaan lintujen sijainnit ja saamaan yhtäaikaishavaintoja. Suosittelemme jokaiselle käyntikerralle noin 5 tunnin havaintoaikaa. Kunkin käyntikerran aikana ehtii kiertää 4-5 km:n reitin, jos kulkunopeus on korkeintaan 1 km tunnissa.

Reitin voi suunnitella ruudulle vapaamuotoisesti. On kuitenkin suotavaa, että mikään osa ruutua ei jää selvästi yli 100 m päähän kulkulinjasta; ruudun avoimet alueet voi osin kartoittaa kauempaakin. Viljelyksessä olevat pellot voidaan kiikaroida pellon reunoilta ja peltoteiltä, vesialueet voi osin kiertää rantoja pitkin ja osin tutkia kauempaa sopivista rantapisteistä. Samoin muut luoksepääsemättömät paikat kuten soiden upottavat osat selvitetään kauempaa kiikarin tai kaukoputken avulla. Kulkureitti tulisi suunnitella ja valita siten, että havainnointi sen varrelta on tehokasta, esimerkiksi usein kannattaa kulkea kaikkein vaikeakulkuisimpien paikkojen ympäri, jos linnuston voi selvittää niiden reunoilta.

Ruutu voidaan myös kiertää siten, että aikaisin aamulla parhaimpaan lauluaikaan pyritään kulkemaan hieman nopeammin ja saamaan lajien yhtäaikaishavaintoverkostoja aika suurilta alueilta. Laskennan loppuosan voi käyttää hitaampaan kartoitukseen ja tehdä havaintoja esimerkiksi ruudun avoimilta alueilta (pellot, järvet, hakkuut, asutusalueet), joilla lintuja voi usein nähdä hyvin vaikkeivät ne olisi enää kovin aktiivisesti äänessä. Jotta ruudun reunoilla sijaitsevat reviirit saadaan tulkituksi luotettavasti tulisi kartoitus ulottaa myös ruudun ulkopuolelle; käytännössä kannattaa reitillä merkitä karttapohjalle myös kaikki ruudun ulkopuolella havaitut eri lajien lähireviirit. Kulkureittiä muutetaan eri käyntikerroilla, jotta laskennan kattavuus ruudussa paranee.

Jos usea laskija osallistuu samaan kartoitukseen, kannattaa ruutu jakaa sopiviin osa-alueisiin, jotka kukin laskija kartoittaa. Osa-alueet kartoitetaan samana aamuna. Laskennan aikana ja heti sen jälkeen tarkastetaan, mitkä eri osa-alueiden reunahavainnoista koskevat samoja ja mitkä todennäköisesti eri lintuja.

Kaikki lintuhavainnot ruudulta ja eri lajien lähireviirien havainnot ruudun ulkopuolelta merkitään karttapohjalle mahdollisimman tarkasti oikeille paikoilleen. Selvästi muuttavia lintuja ei oteta huomioon. Muut ylilentävät, muutolla levähtävät tai ruokailevat linnut voi merkitä asianmukaisin viittein havainnon laatuun. Pesimälajin kirjaamisen voi kuitenkin lopettaa, kun siitä on kertynyt havaintoja vähintään kuudesta eri reviiristä tai parista ruudun sisältä. Näitä lajeja ei tarvitse enää kartoittaa tulevilla käynneillä. Tätä sääntöä ei tarvitse noudattaa kiinnostavien lajien (esim. vanhan metsän tunnuslajit) osalta, vaikka em. reviiriraja lajin kohdalla saavutetaan. Jos kuitenkin haluaa kartoittaa ruudullaan esimerkiksi monien yleisten metsälintulajien kaikki reviirit, on varauduttava suositustamme (5 tuntia) selvästi pidempään kartoituskäyntiaikaan (runsasmetsäisillä ja -linnus-toisilla ruuduilla käyntikerta voi vaatia yli 10 tunnin kartoitusajan).

Suosittelemme maastokäynneillä käyttöön pesimälinnuston kartoitusmenetelmän merkintöjä, jotka on esitetty ohjeiden lopussa liitteessä 1. Jos käyttää muita merkintöjä tai lyhenteitä, niiden merkitys selitetään esimerkiksi pohjakartan kääntöpuolella. Merkinnät tehdään joko terävällä lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei missään tapauksessa vesiliukoisella tussilla. Kompassia voi tarvita havaintosuunnan määrittämiseen. Pohjakartalla voi monin paikoin olla niukasti kirjoitustilaa, joten merkinnät tulisi tehdä selkeällä ja melko pienellä käsialalla. Eri lajeille on hyvä miettiä mahdollisimman lyhyet mutta yksiselitteiset kirjainlyhenteet tilan säästämiseksi. Tiheissä lintukeskittymissä havaintotiedot kannattaa kirjoittaa pohjakartalle sopivasti mahtuvaan paikkaan ja osoittaa ne viivalla oikeaan havaintopaikkaan (ks. liitteet 1 ja 2).

Kartoituksessa pyritään saamaan selville mahdollisimman tarkkaan reviirien tai pesimäpaikkojen painopisteet ja niiden lukumäärä ruudussa. Tämän takia maastokäynnillä tulisi erityisesti keskittyä lauluhavaintojen ja muiden pesintään liittyvien havaintojen (muu soidinääntely, varoittelu, pienet maasto- ja lentopoikaset) kirjaamiseen sekä saman lajin eri reviirit erottavien yhtäaikaishavaintojen keruuseen. Samankin laskenta-aamun aikana on yleensä selvää vaihtelua lauluaktiivisuudessa. Monilla lajeilla saattaa olla muutama hyvin aktiivinen laulujakso, jolloin monet koiraat ovat samaan aikaan äänessä. Havainnoija voi tällöin pystyä kirjaamaan näiden lajien yhtäaikaisverkoston melko suurelta alueelta. Tällaiset verkostot tai ylipäänsä naapurireviirien väliset yhtäaikaishavainnot ovat ensisijaisen tärkeitä ruudun parimäärien arvioinnissa.

Lintujen liikkeitä voidaan merkitä pohjakartalle asianmukaisin lyhentein, mutta tällöin kannattaa kirjata vain liikkeet, jotka ovat tärkeitä reviirien sijaintien tai lukumäärien kannalta. Monilla lajeilla on reviirillään yleensä useampia paljon käytettyjä laulu- tai soidinpaikkoja, jotka voidaan ilman liikkumishavaintoja virheellisesti tulkita eri reviireiksi. Näin voi käydä erityisesti suurireviirisillä lajeilla (esim. sepel- ja uuttukyyhky, palokärki, kulorastas ja tiltaltti), joilla saman reviirin eri laulu- tai soidinpaikat voivat olla kaukana toisistaan. Monet lajit liikkuvat vilkkaasti, ja etenkin avoimilla alueilla saman reviirin tai parin linnuista voi saada hyvin runsaasti havaintoja (esim. töyhtöhyyppä, kiuru, räkättirastas, viherpeippo ja vihervarpunen). Tällaisilla lajeilla ei yleensä kannata käyttää kartoitusaikaa monien liikkumishavaintojen keräämiseen, vaan sijoittaa reviiri arvioituun painopisteeseen liikkumis- ja laulutietojen perusteella ja tarpeen vaatiessa rajata pohjakartalle, mille alueelle kyseisen reviirin havainnot laskennassa sijoittuivat.

Kesäatlassuosituksemme pyrkii tehokkaaseen parimäärien arviointiin, jolloin varsinaiseen pesien etsintään ei tulisi käyttää kovin paljon käyntikertojen kartoitusaikaa. Pesiä voi kuitenkin etsiä lisähavaintokierroksilla. Monien yhdyskunnissa ja löyhinä ryhminä pesivien lajien (esim. lokit, tervapääsky, pääskyt, räkättirastas, varpunen) tarkempaan parimäärän arviointiin tarvitaan pesien tai pesäpaikkojen kartoitus, samoin myös ruudulla pesivät tikat voi laskea, kun pesissä on isot ääntelevät poikaset. Kaikki ruudulta löydetyt pesät kannattaa merkitä pohjakartalle ja kololinnuilla erottaa toisistaan rakennuksissa, pöntöissä, luonnonkoloissa tai muissa paikoissa havaitut pesät.

Oman ruudun kartoittamiseen voi käyttää halutessaan runsaasti suositustamme enemmän aikaa, jos haluaa perusteellisesti selvittää sen pesimälinnuston. Lisäkierrokset yleensä helpottavat reviirien sijainnin ja määrän tulkintaa. Jos ruudulla tekee ylimääräisiä kartoituskierroksia, ne kannattaa jakaa tasaisesti varsinaisten kolmen käyntikerran lomaan koko laskenta-ajalle. Ylimääräisillä kierroksilla tulisi kartoittaa koko ruutu, ja muutenkin näihin käyntikertoihin pätevät yllä esitetyt kartoitusohjeet. Lisähavaintoja voi tehdä kiinnostuksen mukaan eri linturyhmistä, ruudun tietyistä ympäristöistä tai muuten varmistaa ja tarkistaa joitain kartoituskäyntien havaintoja.

Pesimisvarmuuksien kirjaaminen

Ruudun kullekin lajille kerätään tieto pesimisvarmuudesta. Se kertoo lajin pesinnän todennäköisyyden ruudussa. Jokaiselle lajille pyritään saamaan mahdollisimman korkea pesimisvarmuusindeksi. Kesäatlaksessa käytetään samoja indeksejä kuin edellisessä valtakunnallisessa lintuatlaksessa (liite 4). Pesimisvarmuuksia kannattaa kirjata käyntikertojen yhteydessä kesäatlaslomakkeelle. Eräs suositeltava tapa on merkitä laskennan aikana havaitut lajit lomakkeelle sitä mukaa kun niitä kertyy, ja heti käyntikerran jälkeen kirjata lomakkeelle kullekin pesimisvarmuus kartoitushavaintojen avulla. Myöhemmissä laskennoissa voi edelleen kirjata lajeja samaan tapaan, mutta näiden käyntien jälkeen merkitään lomakkeelle vain kasvaneet pesimisvarmuudet. Lisäkierrosten ja -havaintojen täydentävät pesimisvarmuudet voi merkitä ao. käyntien pohjakartoille tai käyttää niille erillistä atlaslomaketta. Näistä havainnoista poimitaan varsinaiselle kesäatlaslomakkeelle vain kolmen käyntikerran tietoja korottavat pesimisvarmuudet.

Lintuyhdyskuntien kartoitus

Yhdyskuntalintuja lasketaan käyntikertojen yhteydessä ja niiden lukumäärien arviointiin voi soveltaa yllä esitettyjä ohjeita. Yhdyskuntalinnuista voi kuitenkin tehdä ruudulla myös tarkemman kartoituksen, jolloin yhdyskuntalinnuksi valitusta lajista selvitetään kaikki ruudulla pesivät koloniat ja niiden parimäärät. Kesäatlaslomakkeessa on ehdolla yhdeksän lajia, mutta myös muita lajeja voi ottaa mukaan.

Yhdyskuntalintujen tarkassa kartoituksessa pyritään arvioimaan lajin yhdyskuntien sijainnit ja parimäärät laskemalla asutut pesät, pesillä olevat emot tai muuten saamaan arvio yhdyskunnassa pesivien parien määrästä. Jos yhdyskuntia on ruudulla vähän ja ne ovat pieniä, voi parimääräarvion tehdä reviirikartoitusten yhteydessä, mutta muuten yhdyskunnat kannattaa kartoittaa erillisillä käynneillä. Yhdyskuntalintujen tiedot merkitään omalle pohjakartalle sijaintipaikkaansa, johon merkitään kolonian juokseva numero (useamman lajin yhdyskunnassa jokaiselle lajille oma numero). Kolonian tiedot (laji, parimäärä, arviointitapa, lisätiedot) merkitään kesäatlaslomakkeeseen (esimerkkilomake, liite 5: etusivu, takasivu).