Reviiri- ja parimäärien sekä pesimisvarmuuksien tulkinta

Lajikartat

Eri lintulajien havainnot siirretään lajikartoille, joihin kootaan pohjakartalle lajin kaikkien käyntikertojen tiedot ja pyritään tulkitsemaan lajin reviirien lukumäärä ja sijainti ruudulla (ks. liite 3). Mikäli ruudulla on tehty lisäkierroksia ja täydennyshavaintoja, tehdään erilliset parimäärätulkinnat seuraavasti:

1. Kolme käyntikertaa
2. Kaikki (yli kolme) käyntikertaa ja
3. Kaikki käyntikerrat sekä lisähavainnot.

Jos kartoituskäyntejä on yli kolme, näistä valitaan kolme kierrosta tulkintaan (1). Valittujen kierrosten tulee olla laskettu kolmen käyntikerran kierrosten suositusaikoina. Jos ylimääräisiä kartoituskäyntejä ei ole, jää tulkinta (2) pois.

Havainnot siirretään käyntikartoilta lajikartoille täsmälleen samoille paikoille. Samalle karttapohjalle voi koota usean sille sopivasti mahtuvan lajin tiedot esimerkiksi eri värein. Lajikartoissa käytetään vastaavia havaintomerkintöjä kuin käyntikartoissakin paitsi että lajinimen tilalle kirjoitetaan käyntikerran numero. Lisäkierroksille annetaan oma numero; lisähavainnoille voi käyttää numeroita tai päivämäärämerkintöjä. Lajikartan marginaaliin tai kääntöpuolelle merkitään lajinimet sekä käyntikertojen numerointi ja päivämäärät.

Lajikartat voi laatia laskentakauden päätyttyä. Maastohavainnot kannattaa kuitenkin yleensä siirtää lajikartoille melko pian käyntikerran jälkeen, jolloin voi seuraavilla käyntikerroilla aktiivisemmin varmentaa reviirien pysyvyyttä ja lukumäärää kiinnittämällä erityistä huomiota tiettyihin yksilöihin ja yhtäaikaishavaintoihin.

Lajikarttojen tulkinta parimääriksi (reviireiksi) perustuu havaintokeskittymiin ja niiden välisiin yhtäaikaishavaintoihin. Havaintokeskittymät kuvaavat eri reviireillä eri käyntikerroilla toistuvasti havaittuja lintuja, mutta myös lajin biologia ja elinympäristön tyyppi vaikuttavat tulkintaan. Lajin ja elinympäristön mukaan rykelmät voivat olla selviä tai hajanaisia. Tulkintaa vaikeuttavat mm. saman koiraan useat laulupaikat ja lintujen liikehdintä. Tarpeeksi runsas yhtäaikaishavaintojen määrä lisää huomattavasti reviiritulkinnan luotettavuutta.

Yhtä reviiriä koskeviksi tulkitut havainnot ympäröidään viivalla (liite 3). Kolmen käyntikerran kartoituksessa reviirillä tulisi olla vähintään yksi pesintään tai sen yrittämiseen liittyvä havainto (esim. laulu, varoittelu, reviirinpuolustus, asuttu pesä, pienet lentopoikaset). Jos kuitenkin tällainen yksittäinen havainto voidaan perustellusti tulkita hyvin lyhytaikaiseksi vierailuksi ruudulla (esimerkiksi tilapäinen, levähtävä läpimuuttaja), voidaan havainto jättää huomiotta reviiritulkinnassa. Kun pesintään liittyviä havaintoja on vain yksi, tulee kyseisen reviirin olla lisäksi erotettavissa muista saman lajin lähireviireistä yhtäaikaishavainnoin tai sen pitää olla niin kaukana muista havainnoista, että se voi lajin reviirikoon huomioon ottaen todennäköisesti ilmaista omaa reviiriä. Muutenkin, jos vierekkäisten havaintorykelmien välillä ei ole yhtäaikaishavaintoja, tulee reviirien tulkinta tehdä sekä ryhmien välisen etäisyyden, lajin reviirikoon että myös maiseman rakenteen perusteelle (mm. onko ryhmien välissä lajille sopivaa elinympäristöä). Havaintorykelmät edustavat todennäköisemmin eri reviirejä, jos ne ovat riittävän kaukana toisistaan ja niissä on havaintoja samoilta käyntikerroilta ilman viitteitä yksilöiden liikkeistä havaintoryhmien välillä.

Reviiritulkinnassa kaikki havainnot pyritään sijoittamaan johonkin reviiriin. Reviirin sijainti merkitään rajatun alueen sisään reviiriin kuuluvien havaintojen painopisteeseen. Määritetty painopiste merkitään selvästi erottuvalla merkinnällä (esim. rasti tai täytetty ympyrä, ks. liite 3) lajikartoille jokaiselle tulkitulle reviirille. Suurireviirisillä lajeilla reviirin sijainti kannattaa määrittää pesän tai muiden pesän läheisyyteen viittaavien havaintojen perusteella. Jos näitä ei kuitenkaan ole ja reviirillä on useampia laulu- tai esiintymispaikkoja, tulee reviirin sijainniksi ennemmin jokin tällainen havaintokeskittymä kuin keskittymien avulla määritetty painopiste, jos tässä ei ole reviirihavaintoja.

Yleisesti reviiritulkinnassa tulisi muistaa se, että pääpyrkimys on saada ruudun reviirien määrä ja sijainnit arvioitua luotettavasti. Tarkkojen reviirirajojen määrittäminen sen sijaan on usein hankalaa. Tämä epätarkkuus ei kuitenkaan yleensä vaikuta kovin paljon tulkittuihin reviirimääriin ja reviirien sijainteihin.

Tutkimusruudun reunareviirien tulkinta voi aiheuttaa ongelmia. Niitä syntyy yleensä vähemmän, jos kartoitustietoja on myös ruudun ulkopuolelta. Ruudun reunoilla olevista reviireistä määritetään edellä esitetyllä tavalla painopiste, ja jos se on ruudun sisällä, lasketaan kyseinen reviiri kokonaisena ruudulle. Vastaavasti jos painopiste on ruudun ulkopuolella, ei kyseistä reviiriä oteta lukuun. Erilaisia reviirin puolikkaita tai muita reviirin osia ei siis tässä tulkintamenetelmässä lasketa erikseen mukaan ruudun parimäärään. Jos laji käyttää ruutua, mutta yksikään reviiri tai pesimäpaikka ei painotu ruudun sisään, katsotaan laji kuitenkin kuuluvaksi ruudun pesimälinnustoon. Tällöin lajin reviirimääräksi merkitään +.

Reunareviirien tulkintaan edellä esitetyllä menetelmällä liittyy kaksi yleistä virhemahdollisuutta ruudun reviirimäärien arvioinnissa. Ensinnäkin, jos jonkun lajin reviireistä suuri osa on ruudun reunoilla, voi käydä niin, että ne painottuvat joko ruudun sisä- tai ulkopuolelle, jolloin kokonaismääräksi voi vastaavasti tulla yli- tai aliarvio lajin runsaudesta ruudulla. Tällaisten tilanteiden todennäköisyys kasvaa, mikäli ruudun reunoilla on runsaasti eri elinympäristöjen reuna-alueita, joten sen voi ottaa huomioon myös ruudun valinnassa (ks. kohta 3). Jos jollakin lajilla kaikesta huolimatta syntyy tulkinnassa em. tilanne, siitä voi erikseen huomauttaa lajikartalla tai atlaslomakkeella. Toinen yleinen epätarkkuus tai virhe voi esiintyä suurireviiristen lajien tulkinnassa. Mikäli ruudun ulkopuolinen reunavyöhyke kartoitetaan puutteellisesti, saattavat suurireviiristen lajien havainnot keskittyä ruudun sisäpuolelle, johon siten tulkitaan myös reviirin painopiste ja kyseinen reviiri, vaikka todellisuudessa ehkä vain pieni osa reviiriä on ruudun sisällä. Jotta suurireviirisiä lajeja ei tällä tavoin "imuroitaisi" liikaa ruudulle, kannattaa tapauskohtaisesti arvioida, milloin reviirin voi todella tulkita ruudun sisään. Kunkin lajin tulkitut reviirien tai pesimäparien määrät merkitään lajikartoille lajinimen viereen sekä atlaslomakkeelle. Mikäli parimäärätulkintoja on useita (ks. tämän kohdan alku), merkitään lajikartoille selkeästi eri tulkintoihin liittyvät parimäärät. Ne siirretään atlaslomakkeelle siten, että kolmen käyntikerran havaintojen parimäärät merkitään "3 x k."= -sarakkeeseen, mutta jos ruudulla on tehty lisäkartoituksia, kaikkien kartoituskertojen parimäärät merkitään seuraavaan sarakkeeseen, jonka otsakkeeseen täydennetään kartoituskertojen määrä (esim. "6 x k."). Sarakkeeseen "koko ruutu" merkitään kaikkien käyntikertojen sekä lisätietojen perusteella tulkittu parimäärä, mikäli se ylittää em. sarakkeissa tulkitun parimäärän. Myös kaikki alkuperäiset lajikartat tulkintoineen lähetetään Eläinmuseolle, jossa tulkinnat tarkastetaan.

Pesimisvarmuuksien tulkinta

Lajin pesimisvarmuudeksi annetaan korkein pesimisvarmuusindeksi, joka vastaa parhaiten lajiin liittyviä havaintoja ruudussa. Neliökilometrin ruuduissa pesimisvarmuuksien tulkintaongelmat liittyvät lähinnä reunareviireihin. Kun esimerkiksi korkein pesimisvarmuus on saatu lento- tai maastopoikueesta tai poikasia ruokkivasta emosta, voidaan se laskea ruudulle, mikäli se on reviiri- ja muiden havaintojen perusteella tulkittavissa kokonaan tai osittain ruudulla sijaitsevaan reviiriin eivätkä havainnot liity tiedossa olevaan pesintään ruudun ulkopuolella.

Lisäksi tulisi määrittää sopiva pesimisvarmuusindeksi ruudun suurireviirisille tai ainoastaan reuna-alueella esiintyville lajeille. Tilanteissa, joissa ruutu on osa lajin reviiriä, mutta reviirin painopiste on ruudun ulkopuolella, voi laji silti saada pesimisvarmuudeksi ruudussa 4 tai 5 (pysyvä reviiri), vaikka yksikään lajin reviirin painopiste ei ole ruudun sisällä (jolloin lajin reviirimääräksi ruudussa on merkitty +). Siten esimerkiksi naapuriruudussa pesivät varpushaukka ja palokärki, jotka käyvät ravinnonhaussa tutkimusruudun alueella voivat saada pesimisvarmuuden 4 tai 5.

Sen sijaan pesimisvarmuusindeksi 1 (epätodennäköinen pesintä) liittyy havaintoihin, jotka eivät viittaa pesintään tutkimusruudulla tai lähiruuduilla (esim. pidemmäksi aikaa muutolta pysähtyneet linnut, selvästi pesimättömät kiertelijät tai nuoret linnut). Tällaisia havaintoja taas ei vastaavasti oteta lukuun reviirikartoituksessa. Edellä kuvatuissa tilanteissa pesimisvarmuuksien tulkinta eroaa valtakunnallisen lintuatlaksen tulkinnasta, jossa pesimisvarmuusindeksiä 1 käytettiin myös toiselta ruudulta ravinnonhaussa olleisiin lintuihin. Mielestämme uudistettu tulkintalinja on kuitenkin perusteltu, koska ruutua käyttävät lajit kuuluvat sen pesimäaikaiseen lintulajistoon, ja ne pystytään erottamaan ruudun "varsinaisista" pesimälajeista reviiritulkinnan parimäärien avulla.