Luonnontieteellinen keskusmuseo
Olet täällä: Etusivu > Seurannat > Linnut > Linjalaskenta > Vakiolinjalaskennat
Vakiolinjalaskennoista saadaan alueittaiset kannanarviot
Suomeen perustettiin lintulaskennan vakiolinjaverkosto vuonna 2006. Yhteensä 538 linjan verkosto kattaa koko Suomen 25 kilometrin välein. Linjat ovat kuusi kilometriä pitkiä, ja ne kuljetaan lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Linjan varrelta kirjataan kaikki havaitut linnut. Laskennan tavoitteena on kerätä vuosittain tiedot eri lajien lukumääristä ja tiheyksistä. Vakiolinjat ovat merkittäviä myös paikallisyhdistyksille. Kun laskentoja on riittävästi, niistä voidaan laskea maalintulajien kannanarviot yhdistyksen koko alueelle ja jopa suurimmille kunnille tai seutukunnille. Vakiolinjoja toistamalla voidaan seurata linnuston muuttumista yhdistyksen alueella.
Suomessa laskettiin 124 vakiolinjaa v. 2006 ja 135 v. 2007. Aineistoa kertyi kaikkiaan 237 linjalta;, joista 22 laskettiin molempina vuosina. Laskentoihin osallistui vuosittain noin 40 henkilöä, joten siihen ei ole vielä päästy, että 1–2 vakiolinjan laskenta kuuluisi jokaisen hyvän lajintuntemuksen omaavan lintuharrastajan ohjelmaan kesäkuun alkupuolella. Koska Pohjois- ja Itä-Suomessa on pinta-alaa kohden vähän lintuharrastajia, Eläinmuseon linnustonseuranta ja Metsähallitus ovat täydentäneet siellä tehtyjä laskentoja.
Taulukosta 1 näkyy atlasalueiden vakiolinjojen määrä. Laskentatilanne on paras Suomen etelärannikolla, Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Lapissa. Isoista alueista ovat vähimmälle jääneet Keski-Pohjanmaa ja Satakunta.
Taulukko 1. Lintuatlaksen 29 havaintojenkeruualuetta, niiden vakiolinjojen määrä (Kpl) ja linjoista kesinä 2006–2007 ainakin kerran lasketut (Lask.).
| Alue | Kpl | Lask. | Lintuatlaksen alue |
|---|---|---|---|
| 1. | 3 | - | Ålands Fågelskyddsförening (ÅFF) |
| 2. | 17 | 7 | Turun Lintutieteellinen Yhdistys (TLY) |
| 3. | 8 | 8 | Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa (Tringa) |
| 4. | 3 | 2 | Porvoon Seudun Lintuyhdistys (PSLY) |
| 5. | 10 | 8 | Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys (KyLY) |
| 6. | 10 | 4 | Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys (EKLY) |
| 7. | 13 | 4 | Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (PHLY) |
| 8. | 7 | 2 | Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys (KHLY) |
| 9. | 5 | - | Lounais-Hämeen Lintuharrastajat (LHLH) |
| 10. | 17 | 3 | Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys (PiLY) |
| 11. | 14 | 1 | Porin Lintutieteellinen Yhdistys (PLY) |
| 12. | 9 | 5 | Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys (SpLY) |
| 13. | 5 | 2 | Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys (MLY) |
| 14. | 30 | 6 | Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys (SSLTY) |
| 15. | 23 | 5 | Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys (KSLY) |
| 16. | 26 | 2 | Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus (Oriolus |
| 17. | 28 | 21 | Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys/Lintuyhdistys Kuikka (Kuikka) |
| 18. | 29 | 13 | Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys (PKLTY) |
| 19. | 23 | 1 | Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys (KPLY) |
| 20. | 41 | 14 | Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys (PPLY) |
| 21. | 39 | 19 | Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys (KLY) |
| 22. | 9 | 4 | Kemin lintuharrastajat Xenus (Xenus) |
| 23. | 153 | 97 | Lapin lintutieteellinen yhdistys (LLY) |
| 24. | 2 | 2 | Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus (Apus) |
| 25. | 9 | 1 | Kuusamon Lintukerho |
| 26. | 2 | 2 | Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki (Hakki) |
| 27. | 2 | 2 | Luoteis-Uudenmaan Lintutieteellinen Yhdistys (APLA) |
| 28. | - | - | Valsörarna, Valassaaret |
| 29. | 1 | 1 | Rauman Seudun Lintuharrastajat (RSLH) |
| 538 | 237 | Yhteensä |
Viherpeippoja jo noin puoli miljoonaa paria
Laadin kokeeksi maalintulajien atlasalueiden kannanarviot ottaen mukaan jopa pieniä 3–4 vakiolinjan aineistoja. Laskennat kattavat Lapin hyvin, joten saatoin jakaa sen 13 osa-alueeseen. Käytin kaikkia linjan varrelta kertyneitä havaintoja eli ns. linjalaskennan tutkimussarkaa, josta sain lajikohtaisten kuuluvuuskertoimien avulla keskitiheydet (paria neliökilometrillä) ja niistä maapinta-alalla kertomalla kannanarviot. Niissä on yhteen kertaan tehtyjen laskentojen teorian mukaan keskimäärin 2/3 kunkin lajin todellisesta pesimäkannasta.
Esimerkkinä alustavista tuloksista ovat viherpeipon kannanarviot (kuva 1). Alueittaiset parimäärät heittelehtivät vielä melko paljon, koska viherpeipon suosimia kulttuurimaita saattaa olla liikaa tai liian vähän pienimmissä aineistoissa. Arviot tulevat parantumaan, kun kesän 2008 tulokset saadaan mukaan. Suomen kokonaiskanta lienee nyt puolen miljoonan parin luokkaa. 1990-luvun puolivälissä saatiin maamme kannaksi 100 000–150 000 paria ja vuosituhannen vaihteessa 300 000–400 000 paria. Talviruokinnan ja ilmastomuutoksen vuoksi viherpeippo kuuluu linnustomme menestyjiin.
Kuva 1. Viherpeipon alueittaiset pariarviot, joista suurimmat on korostettu punaisella. Otsikossa oleva koko Suomen kanta on aliarvio, koska siitä puuttuvat viivalla merkittyjen alueiden kannat, joita ei voitu laskea aineiston vähyyden vuoksi. Alueiden lyhenteet löytyvät taulukosta 1 seuraavin poikkeuksin: Uusimaa käsittää koko entisen läänin (Tringa + PSLY +Apus +Hakki + APLA), PLY myös Rauman seudun ja PPLY Kuusamon. Lapissa on Xenuksen alueen lisäksi 12 osaa: Ranua-Posio, Ylitornio-Pello, Rovaniemi, Kemijärvi-Pelkosenniemi, Salla, Kolari-Muonio, Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Enontekiö, Inari ja Utsjoki.
Uudeltamaalta Rovaniemelle ja Enontekiölle
Entisestä Uudenmaan läänistä sekä Rovaniemen ja Enontekiön kunnista saadaan kolme samaa kokoluokkaa olevaa, hyvin laskettua aluetta eri osissa Suomea. Niiden runsaimpien maalintujen alustavat kannanarviot ovat taulukossa 2. Seuraavassa on taulukon lyhyt tulkinta.
Muutamaa yleislajia on lähes yhtä paljon kullakin kolmella alueella (pajulintuja 210 000–300 000 paria ja punakylkirastaita 31 000–44 000 paria). Useimpien valtalintujen määrät kuitenkin muuttuvat suuresti alueelta toiselle kuten lajiparin peippo ja järripeippo. On helppo osoittaa runsaita tunnuslajeja Uudellemaalle (esim. talitiaisia 140 000 paria) ja Enontekiölle (esim. lapinsirkkuja 99 000 paria), mutta Rovaniemen valtalinnuissa on niukasti tunnuslajeja (pohjasirkkuja 18000 paria). Arviot kertovat myös linnuston muutostilasta: Uudellamaalla löytyi taantuvia varpusia vain 72 000 paria, mutta runsastuvia pikkuvarpusia jo 40 000 paria.
Taulukko 2. Uudenmaan (koko entinen lääni mukaan lukien Helsinki) sekä Rovaniemen ja Enontekiön kuntien pesimäkannat kunkin alueen 30 runsaimmalle maalintulajille. Maa-alat: Uusimaa 8850 km2 (laskettu 16 vakiolinjaa), Rovaniemi 7600 km2 (12 linjaa) ja Enontekiö 8050 km2 (12 linjaa).
| Uusimaa | pareja | Rovaniemi | pareja | Enontekiö | pareja | |||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Peippo | 420000 | 1. | Pajulintu | 300000 | 1. | Pajulintu | 210000 |
| 2. | Pajulintu | 230000 | 2. | Harmaasieppo | 56000 | 2. | Niittykirvinen | 100000 |
| 3. | Talitiainen | 140000 | 3. | Järripeippo | 55000 | 3. | Lapinsirkku | 99000 |
| 4. | Punarinta | 120000 | 4. | Peippo | 54000 | 4. | Keltavästäräkki | 70000 |
| 5. | Räkättirastas | 93000 | 5. | Leppälintu | 53000 | 5. | Järripeippo | 69000 |
| 6. | Västäräkki | 74000 | 6. | Metsäkirvinen | 47000 | 6. | Urpiainen | 54000 |
| 7. | Viherpeippo | 73000 | 7. | Vihervarpunen | 43000 | 7. | Punakylkirastas | 44000 |
| 8. | Varpunen | 72000 | 8. | Punakylkirastas | 42000 | 8. | Leppälintu | 35000 |
| 9. | Kiuru | 69000 | 9. | Keltavästäräkki | 38000 | 9. | Liro | 26000 |
| 10. | Harmaasieppo | 67000 | 10. | Urpiainen | 33000 | 10. | Kivitasku | 19000 |
| 11. | Pensaskerttu | 65000 | 11. | Pajusirkku | 28000 | 11. | Kapustarinta | 17000 |
| 12. | Hippiäinen | 60000 | 12. | Hömötiainen | 22000 | 12. | Pajusirkku | 15000 |
| 13. | Metsäkirvinen | 59000 | 13. | Käpytikka | 20000 | 13. | Sinirinta | 14000 |
| 14. | Keltasirkku | 58000 | 14. | Liro | 19000 | 14. | Riekko | 8400 |
| 15. | Kirjosieppo | 53000 | 15. | Rautiainen | 18000 | 15. | Pulmunen | 7000 |
| 16. | Lehtokerttu | 53000 | 16. | Pohjansirkku | 18000 | 16. | Kiiruna | 6500 |
| 17. | Mustarastas | 52000 | 17. | Punarinta | 18000 | 17. | Harmaasieppo | 5400 |
| 18. | Sinitiainen | 43000 | 18. | Laulurastas | 16000 | 18. | Räkättirastas | 4400 |
| 19. | Laulurastas | 43000 | 19. | Niittykirvinen | 16000 | 19. | Laulurastas | 4100 |
| 20. | Pikkuvarpunen | 40000 | 20. | Pensastasku | 10000 | 20. | Ruokokerttunen | 3800 |
| 21. | Töyhtötiainen | 33000 | 21. | Punatulkku | 9700 | 21. | Tundraurpiainen | 2700 |
| 22. | Käpytikka | 31000 | 22. | Räkättirastas | 8900 | 22. | Vesipääsky | 2600 |
| 23. | Punakylkirastas | 31000 | 23. | Talitiainen | 7800 | 23. | Mustaviklo | 2300 |
| 24. | Varis | 28000 | 24. | Varis | 7700 | 24. | Taivaanvuohi | 2200 |
| 25. | Vihervarpunen | 28000 | 25. | Käpylintulaji | 7600 | 25. | Käki | 2000 |
| 26. | Kottarainen | 25000 | 26. | Kirjosieppo | 7500 | 26. | Jänkäsirriäinen | 1900 |
| 27. | Rautiainen | 25000 | 27. | Metso | 7100 | 27. | Tilhi | 1800 |
| 28. | Naakka | 20000 | 28. | Pikkukäpylintu | 6500 | 28. | Kuukkeli | 1800 |
| 29. | Sepelkyyhky | 16000 | 29. | Teeri | 5100 | 29. | Lapinsirri | 1700 |
| 30. | Ruokokerttunen | 14000 | 30. | Pyy | 4600 | 30. | Valkoviklo | 1600 |
Kuinka paikallisyhdistyksen alueen vakiolinjat kannattaisi laskea
Laskentojen avulla tehdyistä kannanarvioista on hyötyä mm. linnuston ja lintupaikkojen suojelussa, valistustoiminnassa, sekä taustatietoina yhdistyksen aluetta koskevissa selvityksissä. Ensisijainen tavoite on, että alueen kaikista vakiolinjoista on joltakin vuodelta pätevän laskijan hyvissä oloissa tekemä laskenta. Kun linjan biotoopit ja mahdollisten esteiden kierrot on kertaalleen selvitetty, tämä helpottaa merkittävästi laskennan toistamista myöhempinä vuosina. Kun Eläinmuseon ja Metsähallituksen ”ammattilaskijat” ovat ensi kerran laskeneet suuren osan Suomen erämaisista vakiolinjoista, on paikallisyhdistyksen paljon helpompi jatkaa laskentoja.
Paljonko vakiolinjalaskentoja tarvitaan, jotta alueen kannanarviot ovat luotettavia? Otaksun, että 7–10 linjan aineisto riittää, kunhan laskennat eivät painotu helpoille linjoille (esimerkiksi isoja peltoaukeita halkovat linjat voivat olla vähemmän haluttuja kulkuvaikeuksien vuoksi, ja suolla tai kaukana tiestä olevat linjat vaativat kovaa kuntoa).
Kannanarvioiden käyttökelpoisuutta on syytä harkita paikallistuntemukseen tukeutuen. Ovatko tiettyjen biotooppien tunnuslajien parimäärät mahdollisesti liian pieniä tai suuria? Vakiolinjat eivät silloin ehkä kata hyvin seudun elinympäristöjä tai laskennat on aloitettu helpoista linjoista. Tulokset saattavat parantua, kun laskennat kattavat alueen paremmin.
Vakiolinjan laskentaa harkitsevan kannattaa pitää yhteyttä yhdistyksen atlas- tai laskentavastaavaan. Linjakarttoja pääsee selaamaan verkossa (ks. myös laskentaohjeet, lomakkeet ja raportit).
Vakiolinjan laskija voi vaihtua. Linjaluettelossa useasti toistuvat henkilöt ovat ”ammattilaskijoita”, jotka tuskin tulevat laskemaan linjoja uudelleen. Voit mainiosti ottaa ohjelmaasi aikaisemmin lasketun linjan tai sopia kanssani, että ammattilaskijalle ensi kesälle merkitty linja siirretään sinulle – hän voi ottaa tilalle uuden linjan.
Kesästä 2008 alkaen vakiolinjojen maastolomakkeen havainnot voi naputella Excel-ohjelmaan, joka tuottaa Eläinmuseolle sähköpostin liitteenä lähetettävän linjan tulostiedoston. Postissa palautetaan vain maastolomake ja kartta.
Kiitokset
Vakiolinjojen malli on saatu Sören Svenssonin Ruotsiin v. 1996 perustamasta verkostosta. Laskentamenetelmä on kehitetty suomalaisesta linjalaskentamenetelmästä yhteistyössä Teemu Lehtiniemen, Ari Rajasärkän, Markku Ukkosen, Margus Ellermaan ja Lennart Saaren kanssa. Pekka Routasuo on tarkistanut vakiolinjojen kulun kartalla ja Mikko Heikkinen on asentanut aineiston Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkoon. Laskennat on tehty yhteistyössä Eläinmuseon linnustonseurannan, BirdLife Suomen ja sen IBA-projektin, Metsähallituksen (Pekka Sulkava ja Ari Rajasärkkä) ja Suomen ympäristökeskuksen (Markku Mikkola-Roos) kanssa.
Vakiolinjoja ovat laskeneet vuosina 2006-2007 Aalto, Ari; Aalto, Matti; Aalto, Pirkka; Aarela, Heikki; Ahola, Markus; Asikainen, Mika; Auvinen, Ari-Pekka; Ellermaa, Margus; Eriksson, Heikki; Gustafsson, Esko; Hakkari, Tomi; Hanski, Ilpo; Hirvonen, Kalevi; Holmström, Hannu; Holmström, Heikki; Honkala, Juha; Huttunen, Kalle; Hämäläinen, Mika; Innala, Heikki-Pekka; Karhu, Heikki; Karlin, Olli-Pekka; Koivula, Matti; Koponen, Juha; Koskela, Tapio; Koskimies, Pertti; Lehikoinen, Aleksi; Lehikoinen, Petteri; Lehtiniemi, Teemu; Manninen, Paavo; Matero, Jukka; Mikkola-Roos, Markku; Mäkelä, Tiina; Niemi, Arto; Niiranen, Seppo; Nyholm, Kristiina; Osmonen, Olli; Peltoniemi, Pekka; Piha, Markus; Pirinen, Pasi; Pynnönen, Jyrki; Rahko, Pekka; Rajasärkkä, Ari; Rauhala, Pentti; Repo, Juha; Routasuo, Pekka; Ruonakoski, Antti; Räsänen, Seppo; Sahi, Ilkka; Seppälä, Petri; Siltaloppi, Martti; Simula, Jukka; Sorvari, Veli-Matti; Sulkava, Risto; Suoraniemi, Heikki; Sykkö, Matti; Södersved, Jan; Timonen, Juhani; Tuohimaa, Heikki; Ukkonen, Markku; Valkama, Jari; Vasko, Ville; Vepsäläinen, Ville; Väisänen, Risto A.; Väyrynen, Tuomas ja Yliluoma, Jarmo.