Linjalaskentalomakkeiden täyttöohjeet

Lomakkeet täytetään selvällä käsialalla, lyijykynällä ja ISOIN KIRJAIMIN. Numerotieto kirjoitetaan aina niin, että luku päättyy sille varatun tilan oikeaan reunaan (esim. linjan pituus, päivämäärä). Kirjaintiedon täyttäminen taas aloitetaan vasemmasta reunasta (esim. linjan nimi).

Koontilomake 3C

Koontilomakkeelle 3C merkitään vakiolinjan numero tai museossa annettava muun linjan numero. Lomakkeelle annetaan juokseva numero (ensimmäinen koontilomake saa numeron 2) ja linjalle nimen lyhenne. Päiväys ja havainnoijan nimikirjaimet merkitään vain ensimmäiselle koontilomakkeelle.

Pääsaran biotoopin koodi on kolmiosainen (tarkemmin sivulla 3E). Alkumetri tarkoittaa tavallisesti paikkaa, josta rivin alkuun merkitty pääsaran biotooppi alkaa linjalla (paikan etäisyys luetaan linjan lähtöpisteestä maastolomakkeiden metriasteikon avulla). Alkumetrin tarkkuudeksi suositellaan 50 m, mutta pienialaisen, tärkeän biotoopin voi ilmoittaa tarkemmin.

Jos tutkittavana olevalla biotooppitaipaleella ei havaita yhtään uutta lintua, jää rivin loppuosa tyhjäksi ja uuden pääsarkabiotoopin alkaessa siirrytään seuraavalle riville. Muutoin rivillä ilmoitetaan ensimmäinen havaittu pari. Laji koodataan käyttäen kuuden kirjaimen koodeja (ks. erillinen lajiluettelo; sallitut 2-kirjaimiset koodit luetellaan lomakkeen sivulla 3E). Havainnon laatu ilmoitetaan seuraavilla koodeilla: 1 = laulava, 2 = muuten ääntelevä, 3 = näköhavainto (3K = koiras, 3N = naaras, 3P = pari, 3X = poikue, 3Z = pesä), 4 = lennossa havaittu yksilö, 5 = lentoparvi, joka on muunnettu pareiksi (jos muunnos tuotti useita pareja, ne ilmoitetaan koodin 5 perässä seuraavasti: 52 = 2 paria, 53 = 3 paria, …, 59 = 9 paria; tätä suurempi määrä ilmoitetaan lisäriveillä käyttäen koodeja 52–59). Sarka ilmoitetaan seuraavasti: P = pääsaralla (25 metrin etäisyydellä kulkulinjasta) havaittu pari, A = apusaralla (pääsaran ulkopuolella) havaittu pari.

Havainnon biotooppi -sarake jätetään tavallisesti tyhjäksi. Sen avulla voi tarvittaessa kertoa pääsaralla olevan pienialaisen elinympäristölaikun, missä lintu oli havaitsemishetkellä (ks. laskentaohjetta). Laikun koodiin tarvitaan kolme osaa kuten pääsaran biotoopin koodiin. Huomautuksia -sarakkeessa kerrotaan mm., mitkä parihavainnot kuuluvat samaan parveen; samoin huomautus havainnosta, josta lähtee tarkempi selostus rariteettikomiteoille.

Samaa biotooppia olevalla pääsarkataipaleella havaitut linnut kirjataan alakkain toistamatta lajikoodin vasemmalla puolella olevia tietoja. Jos pääsarkataipaleen havainnot jatkuvat uudelle 3C-lomakkeelle, ei myöskään toisteta lajikoodin vasemmalla puolella olevia tietoja. Lajikoodin oikealla puolen olevista tiedoista ilmoitetaan jokaisesta havainnosta vähintään laatu ja sarka. Maastolomakkeella 3D ympäröidään lomakkeelle 3C poimitut havainnot renkaalla.

Jos biotooppijako ei ole käytössä, 3C-lomakkeella kerrotaan kunkin parihavainnon laji, laatu ja sarka (ks. edellä olevia ohjeita). Alkumetri-sarakkeessa havainnot jaetaan reitin lähtöpisteestä luettuna esim. 200 metrin taipaleisiin (0, 200, 400 jne.), jos matkojen mittaaminen on vielä ollut epätarkkaa. Jos havainnot on voitu kirjata maastolomakkeelle oikeisiin pakkoihin 100 metrin tarkkuudella, käytetään samaa tarkkuutta myös alkumetrille. Alkumetriä ei tarvitse kirjoittaa joka riville, vaan vasta seuraavan satametrisen alkaessa. Reitin tyhjät osat, joilta ei kerry lintuhavaintoja, voi myös kertoa alkumetrin avulla jättäen muut tiedot tyhjiksi (ks. laskentaohjeen esimerkkiä).

Viimeisen koontilomakkeen loppurivillä ilmoitetaan tietojen loppuminen kirjoittamalla pääsaran biotoopiksi END ja alkumetriksi laskennan kokonaispituus metreissä, esim. 6000.

Linjalomake 3A

Linjalomakkeelle 3A saadaan vakiolinjan numero ja nimi niiden luettelosta (muille linjoille annetaan numero museossa). Kunnan nimen lyhenteessä on tavallisesti kuusi alkukirjainta. Yhtenäiskoordinaatit tarkoittavat 10x10 km:n atlasruutua, jossa laskenta sijaitsee.

Pääsaran (PS) vakioleveys on 50 m (25 m kulkulinjan kumminkin puolin) ja apusarka on sen ulkopuolella. Yhdessä ne muodostavat tutkimussaran (TS). Normaalisti lasketaan sekä pää- että tutkimussarka joten niiden lokeroihin laitetaan rastit. Molempien sarkojen laskeminen on myös nykysuositus. Jos PS-rasti kuitenkin puuttuu, pääsarkaa ei erikseen laskettu, joten etäisyydet lintuihin jätettiin arvioimatta. Jos TS-rasti puuttuu, laskettiin vain pääsarka ja ulkopuolinen apusarka jätettiin laskematta.

Lähtöpiste on vakiolinjalla normaalisti vakiosuunnikkaan koillisnurkassa, jolloin se on 0 m. Laskentaohjeen kuvassa 2 on esimerkki siitä, kuinka poikkeava lähtöpiste ilmoitetaan. Kpl poikkeamia reitistä tarkoittaa, montako uutta - ts. viime reittikartasta puuttunutta isoa estettä linjalla oli pakko kiertää (poikkeamiset piirretään ja numeroidaan reittikartalle).

Havainnoijanumeron saa Eläinmuseolta. Suojelualueille sattuvat vakioreitin osat merkitään museossa. Säästä kerrotaan, jos se oli jossakin suhteessa huono.

Lomakkeelle 3A kerätään maastotietojen koontilomakkeilta 3C lajien:

• PS = pääsaran parimäärät
• TS = tutkimussaran parimäärät (= pääsarka + apusarka; tarkistaessasi katso, että kustakin lajista on tutkimussaralta vähintään yhtä paljon pareja kuin pääsaralta).

Linjalomakkeella on lueteltu 126 peruslajia. Lisälajit merkitään lomakkeen lopussa oleville riveille 6-kirjaimisin lajinimilyhentein Jos jotakin peruslajia on linjalla yli 99 paria, tämän rajan ylittävät parit ilmoitetaan lisälajeissa käyttäen myös kyseiselle lajille 6-kirjaimista nimilyhennettä.