Varpusen ahdinko

Risto A. Väisänen 2003, Linnut 38(3): 26-27.

Varpunen on vähentynyt jyrkästi Suomessa ja muualla Länsi-Euroopassa viime vuosikymmeninä. Jos sama kehitys jatkuu, varpunen jopa kadota Suomen maaseudulta 10–20 vuodessa.

Artikkelin sisältö

1. Johdanto
2. Maaseutu autioituu
3. Katoaako varpunen Suomen linnustosta?
4. Kiitokset
5. Kirjallisuus

Johdanto

Suomen talvilinnuston kehitystä on seurattu talvesta 1956/57 alkaen talvilintulaskentojen avulla. Niissä lintuharrastajat kirjaavat kaikki havaitut linnut 5–15 km pitkän vakioreitin varrelta syys-, keski- ja kevättalvella. Reittejä on liki 50 talven aikana ollut kaikkiaan 3583 ja niillä on tehty 49 425 laskentaa. Nykyisin laskenta jatkuu noin 450 reitillä.

Talvilintulaskentojen tulokset osoittavat, että talvilinnustomme on suuresti muuttunut viime vuosikymmeninä ja että muutokset ovat kiihtyneet 1990-luvun alusta alkaen (Väisänen & Solonen 1997, Väisänen 2000, 2003). Kehitykseen ovat vaikuttaneet erityisesti ihmisen aiheuttamat muutokset lintujen talvisessa ravinnonsaannissa sekä elinpaikkojen määrässä ja laadussa.

Maaseutu autioituu

Varpunen on erityisasemassa tässä myllerryksessä, sillä se on vähentynyt yleisistä talvilinnuistamme jyrkimmin 1970-luvun puolivälin jälkeen. Kuvassa 1 Suomi on jaettu kolmeen osaan, joiden varpuskannat ovat taantuneet eri tavoin 17 viime talven aikana (Väisänen 2003). Näinä talvina talvilintulaskentojen havainnot on kerätty elinympäristöttäin. Sekä kaupunki- että maaseutuasutusalueilla on laskettu talvea kohden yhteensä noin 1500 reittikilometriä.

Kuva 1. Varpusen väheneminen talvilintulaskennoissa kaupunki- ja maaseutuympäristöissä kolmessa osassa Suomea. Varpustiheydet (yksilöä/10 km) ovat talven kolmen laskennan keskiarvoja. Etelärannikkoon on luettu Varsinais-Suomi ja Uusimaa ja Pohjois-Suomeen Oulun ja Lapin läänit; muu osa maata kuuluu Etelä- ja Keski-Suomeen. Ahvenanmaata ei otettu mukaan syys- ja kevätlaskentojen vähäisyyden vuoksi. Regressiosuorat osoittavat, että varpunen taantui keskimäärin noin 60 % viimeisten 17 talven aikana. Jos väheneminen jatkuu yhtä voimakkaana, varpunen käy sangen harvinaiseksi vajaassa 10 vuodessa etelärannikolla ja vajaassa 20 vuodessa Pohjois-Suomessa.

Varpusen tiheys on suurempi kaupunki- kuin maaseutuasutuksessa. Vähenemisen myötä talvinen varpuskanta on keskittynyt entistä enemmän kaupunkiympäristöihin, sillä talvella 1986/87 kaupungeissa oli varpusia keskimäärin 1,6 kertaa runsaammin kuin maaseudulla; talvella 2001/02 jo 2,2 kertaa runsaammin.

Pesimätuloksen vuosivaihtelu on ilmeisesti aiheuttanut sen, että talvikannan runsaus on aaltoillut samankaltaisesti kummassakin ympäristössä. Vaihtelu on ollut hieman voimakkaampaa kaupungeissa.

Kun varpunen alkoi vähentyä 1970-luvun lopussa, taantuman otaksuttiin aluksi liittyvän peltolinnuston yleiseen vähenemiseen ja erityisesti karjatalouden supistumiseen Etelä-Suomessa. Maaseutuvarpusethan suosivat navettojen, tallien ja aittojen liepeiltä löytyviä ravintokohteita. Taantuman jatkuttua varpunen on maaseudulla katoamassa laajoilta alueilta. Kyse on todellisesta romahduksesta, jota on vaikea selittää ympäristömuutoksilla, vaikka monenlaisia arvailuja on esitetty (mm. Hole ym. 2002, RSPB 2002, Kauppinen 2003).

Talvisesta ravintopulasta ei liene kysymys ainakaan Suomessa, missä lintujen ruokinta on nykyisin tavattoman yleistä. Poikasaikaan varpusella voi sen sijaan olla pula laadukkaasta hyönteisravinnosta. Romahduksen mahdolliseksi aiheuttajaksi nousevat lisäksi varpusen taudit ja loiset, joiden tutkimiseen kannattaisi panostaa.

Katoaako varpunen Suomen linnustosta?

Suomen varpuskannan häviäminen näyttäisi mahdolliselta kuvan 1 ennusteen perusteella. Runsaan ja laajalle levinneen paikkalintulajin katoaminen parissa vuosikymmenessä ei kuitenkaan tunnu uskottavalta. Varpusen pesimäkannan seuranta osoittaakin, että laji menestyy vielä hyvin Suomen suurimpien kaupunkien keskustoissa, jotka ovat hieman aliedustettuja talvilintulaskentojen kaupunkiaineistossa.

Vuosijaksoilla 1987–1991 ja 1998–2002 tehtiin eri puolilla Suomea suuri määrä pesimälinnuston linjalaskentoja, joissa kukin linja laskettiin kertaalleen kummallakin jaksolla. Varpuskannat pysyivät ennallaan kaupunkikeskustoissa: aineistoon saatiin varhemmalla jaksolla 494 ja myöhemmällä 488 varpusparia). Varpunen kuitenkin väheni 49 % muilla linjoilla, sillä jaksoilla havaittiin 403 ja 205 varpusparia. Varpusen väheneminen Suomessa näyttää siis olevan erityisesti maaseudun ja haja-asutusalueiden ongelma.

Kiitokset

Parhaat kiitokset lintuharrastajille, jotka ovat keränneet seurannan aineistot, sekä Timo Pakkalalle ja Ville Vepsäläiselle varpuskeskusteluista.

Kirjallisuus

• Hole, D. G., Whittingham, M. J., Bradbury, R. B., Anderson, G. Q. A., Lee, P. L. M., Wilson, D., J. & Krebs, J. R. 2002: Widespread local house-sparrow extinctions. – Nature 418: 931–932.
• Kauppinen, J. 2003: Mitä tapahtui varpuselle? – Suomen Luonto 62(3): 5–11.
• Lindström, Å. & Svensson, S. 2003: Övervakning av fåglarnas populationsutveckling och starens häckningsframgång. Årsrapport för 2002. (Summary: Monitoring population changes of birds in Sweden and breeding success of the Starling). – Ekologiska institutionen, Lunds universitet, Lund. 88 s.
• RSPB 2002: Where have all our sparrows gone? – Survey report London, 2002. RSPB, Bedfordhire.
• Väisänen, R. A. 2000: Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Suomen eri osissa (Summary: The regional extent of population trends of 14 bird species in Finland in the winters 1957–2000). – Linnut-vuosikirja 1999: 16–24.
• Väisänen, R. A. 2003: Yleisten talvilintujen kannanmuutokset 27 talvena Suomen eri osissa (Summary: Regional population trends of 33 common bird species in Finland during 27 winters). – Linnut-vuosikirja 2002: 41–62.
• Väisänen, R. A. & Solonen, T. 1997: Suomen talvilinnuston 40-vuotismuutokset (Summary: Population trends of 100 winter bird species in Finland in 1957–1996). – Linnut-vuosikirja 1996: 70–97.