Siirry pääsisältöön. Siirry hakuun.

Talvilintujen reittilaskennan ohjeet

eläinmuseo, lokakuu 2007 (Yhteystiedot)

Artikkelin sisältö

  1. Tausta ja tavoitteet
  2. Laskijat
  3. Apuvälineet ja ajantarve
  4. Laskentareitin valinta
  5. Laskentajakso
  6. Vuorokaudenaika
  7. Olosuhteet
  8. Laskenta maastossa
  9. Havaintojen tulkinta
  10. Talvilintulaskentalomakkeen täyttäminen
  11. Laskennan toistaminen
  12. Laskentojen ulkopuolella tehdyt havainnot

1. Tausta ja tavoitteet

Talvilintulaskennat alkoivat Suomessa talvella 1956/57. Nykyisin laskentoja tehdään noin 500 reitillä. Aluksi laskenta tehtiin vain talvilaskentana vuodenvaihteessa, mutta vuonna 1967 otettiin käyttöön kevätlaskenta helmi-maaliskuun vaihteessa ja 1975 lisättiin ohjelmaan vielä syyslaskenta marraskuun alussa.

Talvilintulaskentojen tavoitteena on selvittää

  1. talvilintujemme levinneisyyttä, runsautta ja elinympäristöä,
  2. näissä tapahtuvia muutoksia talven aikana, vuodesta toiseen ja pitkällä aikavälillä, sekä
  3. talvilintujen vuosittaiseen esiintymiseen, talvikuolleisuuteen ja pitkäaikaismuutoksiin vaikuttavia tekijöitä.

Talvilintulaskennalla saadaan luotettava yleiskuva lintutilanteesta maan eri osissa ja tärkeimmissä elinympäristöissä loppusyksyllä, vuodenvaihteessa ja kevättalvella. Lajien erilaisen havaittavuuden takia menetelmä ei kuvaa todenmukaisesti lajien keskinäisiä runsaussuhteita.

2. Laskijat

Laskijoilta edellytetään talvilintujen tuntemus, äänet mukaan lukien. Reitin kaikkien laskijoiden etu- ja sukunimet kerätään, jotta havainnot löytyvät tietokantahauissa kunkin laskijan nimen avulla. Ikävuosien ilmoittaminen on vapaaehtoista mutta toivottavaa, jotta saadaan selville lintuharrastajien ydinjoukon ikäjakauma ja voidaan tutkia, vaikuttaako laskijoiden ikääntyminen pitkällä aikajaksolla tuloksiin, kuten laskettujen hippiäisten määriin.

3. Apuvälineet ja ajantarve

Laskennassa tarvitaan muistiinpanovälineet ja kiikari, tietysti myös lämmin vaatetus. Tiettömässä maastossa saatetaan tarvita kompassia tai GPS-paikanninta ja runsaslumisilla alueilla suksia. Reitti merkitään kartalle (esim. peruskartta 1:20  000), josta lähetetään kopio Eläinmuseoon. Kartta on hyödyksi reitin elinympäristöjen arvioimisessa. Kartan on hyvä olla tallessa myös laskijan mahdollisen vaihtumisen varalta

Reitin pituutta määrättäessä tavoitteena tulisi olla, että vuodenvaihteessa laskenta kestää koko valoisan ajan, mikä Etelä-Suomessa vastaa maastosta ja lintujen runsaudesta riippuen yleensä 8–12 kilometriä, Pohjois-Suomessa 5–10 km. Reitti voi tosin olla lyhyempikin.

4. Laskentareitin valinta

Laskija voi suunnitella reittinsä mielensä mukaan. Reitti voi yhtä hyvin kulkea kauttaaltaan samantyyppisessä maastossa kuin edustaa monipuolisesti seudun erilaisia ympäristöjä. Hyvien lintukeskittymien, kuten kaatopaikkojen, ruokintapaikkojen, sulien ja rikkakasvikenttien sovittaminen reitille on suositeltavaa. Havaittujen lintujen jaottelu biotoopeittain on helpompaa, jos reitti ei kulje kovin rikkonaisessa maastossa eikä pitkiä matkoja erilaisten ympäristötyyppien (esim. metsä/pelto) rajoja.

Reitti on etukäteen suunniteltava huolellisesti maaston aikaisemman tuntemuksen ja kartan perusteella, niin että se on pituudeltaan sopiva, noudattelee laskennan kannalta tarkoituksenmukaisesti maastoa sekä on kuljettavissa vaikeuksitta jää- ja lumitilanteesta riippumatta. Uusia reittejä suunniteltaessa on parasta varmistaa seudun muilta lintuharrastajilta, ettei reitti osu päällekkäin entisten kanssa. Lintutieteellisten paikallisyhdistysten toivotaan huolehtivan siitä, että reitit kattavat alueen kohtuullisesti ja että tärkeimmät kohteet saadaan mukaan laskentoihin. Eniten uusia reittejä kaivataan Itä- ja Pohjois-Suomeen.

5. Laskentajakso

Laskentajakso on aina kaksi viikkoa: syyslaskenta 1.–14.11., talvilaskenta 25.12.–7.1. ja kevätlaskenta 21.2.–6.3. Jos jakson ensimmäinen päivä sattuu sunnuntaiksi, koko laskentajakso siirtyy päivällä aikaisemmaksi ja alkaa jo lauantaina. Mikäli huono sää sattuu juuri jakson lopulle suunnitellulle laskentapäivälle, on kuitenkin parempi tehdä laskenta muutama päivä "virallista jaksoa" myöhemmin kuin jättää se kokonaan tekemättä.

6. Vuorokaudenaika

On suositeltavinta aloittaa laskenta heti aamun valjetessa. Talvilaskennan ihanteellinen kesto on koko talvipäivän valoisa aika; syys- ja kevätlaskenta päättyvät pitemmän päivän ansiosta jonkin verran aikaisemmin suhteessa hämäräntuloon. Saman reitin laskentaan käytetty aika on hyvä pitää suunnilleen vakiona.

7. Olosuhteet

Laskenta pyritään tekemään hyvällä säällä, jolloin kova tuuli, huono näkyvyys (sumu, sade) tai ankara pakkanen eivät haittaa lintujen havainnointia. Käytännössä tämä ei aina onnistu, jos esim. sää muuttuu laskennan aikana huonommaksi. Milloin huomattavan osan päivää vallitsee huono sää (koodi 4 lomakkeen säävaihtoehdoissa), laskennasta tulisi luopua. Sään vaikutusta laskennan tuloksiin pyritään tutkimaan lomakkeen sääluokkien avulla.

Lomakesivulla 1A pyydetään lisähuomioita laskentatuloksesta suhteessa lämpötilaan, lumipeitteeseen ja marjalintuhuipun esiintymiseen. Puiden siemensadosta saadaan tietoa laskemalla ruokailevien urpiaisten, vihervarpusten ja käpylintujen määrät koivuissa, lepissä, kuusissa, männyissä sekä maassa tai hangella (muualla kuten lintujen ruokintapaikoilla ruokailleet jätetään pois tästä tilastosta).

8. Laskenta maastossa

Laskenta voidaan tehdä yksin tai 2–5 hengen ryhmässä. Ryhmänä laskettaessa parvien arviointi on helpompaa ja linnut löydetään myös tarkemmin reitin varrelta (mikäli laskijat eivät häiritse toisiaan). Ryhmä voi hajaantua maaston mukaan välillä ketjuksi tai kulkea osan matkaa eri reittejä; näin meneteltäessä selvästi erikseen kuljetut osuudet lasketaan itsenäisinä reitin eri biotooppeihin ja kokonaispituuteen. Käytännön on oltava joka laskennassa sama.

Laskennassa edetään hitaasti, pysähdellen vähän päästä kuuntelemaan, parvia laskemaan ja muistiinpanoja tekemään. Kaikki havaitut (nähdyt tai kuullut) yksilöt lasketaan mukaan etäisyydestä riippumatta, paikalliset yhtä hyvin kuin ylilentävät. Lumitilanteen mukaan kuljetaan joko kävellen tai hiihtäen. Saaristossa voi laskentaan käyttää venettä.

Eri biotooppien osuudet reitin varrella on syytä arvioida etukäteen kartan perusteella ja tarkistaa arviot hankalissa kohdissa laskennan aikana. Biotoopin pituus, joka tarkoittaa pitkin kyseistä biotooppia reitillä kuljettua matkaa, arvioidaan sadan metrin tarkkuudella. Seuraavat erikoistapaukset on kuitenkin huomattava:

  • maaseutuasutuksessa talon pihapiiriksi luetaan halkaisijaltaan 100 m:n laajuinen alue
  • esim. kaatopaikalla reitti tavallisesti kiertelee siinä määrin, että sen pituudeksi on parempi merkitä kaatopaikan halkaisija
  • milloin reitti kulkee kahden biotoopin rajaa, esim. peltoon rajoittuvaa metsänreunaa tai metsäistä rantaa, merkitään kumpaankin biotooppiin puolet kuljetusta matkasta
  • jos reitiltä käydään vakiopaikassa tähystämässä toiseen biotooppiin kuuluvalle aukealle, esim. kaatopaikalle tai pellolle, arvioidaan etäisyys, jolle tähystys ulottuu, ja luetaan se tähystettävään biotooppiin (100, 200, 300, 400 tai 500 m; tunnistettavat linnut havainnoidaan kauempaakin). Vesialueille tähystettäessä ei biotoopin "muut" (f) pituutta kuitenkaan kasvateta.

Muistivihkoon varataan pääbiotoopeille omat sarakkeet, jotta kunkin lajin havainnot voi merkitä suoraan oikeisiin kohtiin. Tilastointi käy mukavasti myös käyttäen kuuden biotoopin tunnuskirjaimia, jotka on helppo opetella. Silloin esim. luettelo "talitiainen c3 + c1 + e2 + c5" tarkoittaa, että maaseutuasutuksen piirissä tavattiin 3 + 1 + 5 ja metsässä 2 talitiaista.

Biotooppien tarkempi kuvaus on esitetty lomakkeen täyttöohjeessa (lomake 1C). Biotooppiin "muu" (f) sijoitetaan mm. kaikki epämääräiset maastolaikut, joiden luokittelu on ongelmallista. Sinne kuuluvat myös selvästi matkalennossa nähdyt linnut (esim. korkealla lentävä korppi). Lyhyitä matkoja siirtyilevät tai kiertelevät linnut merkitään siihen biotooppiin, missä ne on havaittu (esim. pellon yllä kiertelevä tai paikasta toiseen siirtyilevä keltasirkkuparvi). Jos parvi oleskelee kahden biotoopin rajalla (esim. teeriparvesta osa pellolla ja osa metsänreunan puissa), merkitään jakaumaksi tilanne havaintohetkellä. Kaatopaikan ja ruokintapaikan linnustoon luetaan kuitenkin myös lähiympäristössä oleskelevat, ravinnontarjonnan paikalle houkuttelemat yksilöt. Yleisohjeena tällaisissa rajatapauksissa on, että käytetään tervettä harkintaa; pääasia on, että käytäntö pysyy samana laskennasta toiseen. - Mikäli laskija pitää havaintojen erittelyä biotoopeittain liian työläänä, hän voi edelleenkin käyttää talvina 1956/57–85/86 noudatettua tapaa ja ilmoittaa kustakin lajista vain yhteismäärät.

Määrityksissä on oltava huolellinen. Esim. vain lajilleen tunnistetut käpylinnut merkitään pikku-, iso- tai kirjosiipikäpylinnuiksi, muutoin merkintä on Loxia sp. Niin epämääräisille havainnoille kuin pikkulintu sp. tai vesilintu sp. ei ole käyttöä. Joutsenten ikäjakaumaan pyydetään kiinnittämään erityistä huomiota, jotta niiden poikastuottoa voitaisiin seurata. Jos laskennassa nähdään harvinaisuus, jonka havaintojen tarkistaminen kuuluu alueelliselle (ARK) tai valtakunnalliselle rariteettikomitealle (RK), on linnusta tehtävä tarkat muistiinpanot, täytettävä rariteettilomake ja toimitettava se komitealle (talvilintulomakkeelle kirjoitetaan vielä maininta, että ARK tai RK on saanut tiedot).

9. Havaintojen tulkinta

Milloin parven tarkkaa yksilömäärää ei pystytä toteamaan, tyydytään arvioon – esim. tiaisten, hippiäisten ja puukiipijöiden sekaparvesta saadaan useimmiten selville vain parven koko osapuilleen ja ehditään määrittää osa linnuista, jolloin kunkin lajin lukumäärä joudutaan arvioimaan tältä pohjalta. Samoin vilkkaalla lintujen ruokintapaikalla on yleensä mahdotonta saada selville eri lajien tarkkoja yksilömääriä. Arviointia voi karkeasti soveltaa myös ääniin: useimmiten pystyy erottamaan, onko ääntelijä yksinäinen lintu (merkintä 1) vai onko ääntelijöitä useampia (yksilömääräksi merkitään vähimmäisarvio). Tärkeää on, että kukin laskija noudattaa omaksumaansa menetelmää pysyvästi.

10. Talvilintulaskentalomakkeen täyttäminen

Talvilintulaskentalomakkeen 1A–1B täyttöohjeet esitetään lomakesivulla 1C. Talvilintulaskennan ulkopuolisia havaintoja voi ilmoittaa lomakkeella 1D. Lomakkeet ovat saatavissa talvilintulaskentojen etusivulta.

Laskennan tulokset voi myös lähettää Eläinmuseolle tietoverkossa käyttämällä osoitteessa www.hatikka.fi olevaa havaintopäiväkirjaa, jolloin paperilomakkeita ei tarvitse enää palauttaa. Tulokset kannattaa kuitenkin ensin koota paperilomakkeelle, jolta ne voi helpommin syöttää tietokantaan. Paperilomake on lisäksi syytä laittaa talteen mahdollista myöhempää tarvetta varten. Tallennus aloitetaan avaamalla www-selaimella yllämainittu osoite ja rekisteröimällä itselle oma havaintopäiväkirja (käyttäjätunnus ja salasana) sivulta löytyvän linkin Luo uusi havaintopäiväkirja kautta. Avaa sen jälkeen oma havaintopäiväkirjasi ja täytä henkilötietosi. Valitse vaakavalikosta kohta Muut palvelut ja sen alta Talvilintulaskenta. Lue sivuilla olevat tallennusohjeet, ennen kuin ryhdyt täyttämään lomakkeita verkossa.

11. Laskennan toistaminen

Perusperiaatteena on, että kerran valitulla reitillä laskenta toistetaan mahdollisimman samalla tavalla vuodesta toiseen. On myös tärkeää, että reitit lasketaan mahdollisimman säännöllisesti, koska kannanmuutoksia seurataan pääasiassa vertaamalla samojen reittien tuloksia kahdessa peräkkäisessä saman talven laskennassa tai kahden peräkkäisen vuoden vastaavassa laskennassa.

Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi mahdollisimman hyvänä on suositeltavaa, että laskentaryhmän koko ja ainakin osa laskijoista pysyy samana eri laskennoissa. Milloin reitin laskija ei jostakin syystä pysty laskentaa tekemään, hänen tulisi hankkia joku toinen tilalle. Paikallisyhdistyksen olisi hyvä nimetä talvilaskentavastaava ja joka syksy varmistaa, että seudun vakioreitit tulevat lasketuiksi; samalla on tilaisuus suunnitella, minne mahdolliset uudet reitit on järkevintä sijoittaa.

Reitin biotooppijakauma voi muuttua, erityisesti ihmistoiminnan vuoksi. On toivottavaa, että reitin kulkua ei muuteta, vaikka maastot mullistuvat – muutoinhan ympäristömuutosten vaikutuksia linnustoon ei pystytä kunnolla seuraamaan.

Lomakkeella 1B kysytään kunkin biotoopin yhteydessä, kuinka pitkälti sitä laskit ja tutkitko biotoopista saman näytteen kuin viimeksi tekemässäsi laskennassa. Reitin muutoskoodi voi saada seuraavat arvot:

0 = biotoopin pituus pysyi ennallaan (tavallisin vaihtoehto vanhoilla reiteillä). Kun vanha reitti lasketaan ensi kerran käyttäen biotooppeja, niiden muutoskoodeiksi merkitään kuitenkin ykköset ja vain reitin kokonaispituuden muutoskoodiksi merkitään nolla (vaikka reitin pituus ehkä muodollisesti kasvaa, kun siihen lisätään tähystysalojen pituuksia).

1 = biotooppi tai osa siitä laskettiin ensi kerran (uudella reitillä tai vanhaa reittiä jatkettaessa), tai biotoopin pituus lyheni (osa vanhasta reitistä jätettiin laskematta)

2 = biotoopin osuus muuttui vanhalla reitillä (laskenta tapahtui kuten edellisellä kerralla, mutta biotoopin määrä kasvoi tai väheni esim. rakentamisen tai metsänhakkuiden vuoksi).

Koodeille 0–2 käy muistisääntö: 0 = biotoopin pituudessa ei muutoksia; 1 = muutokset aiheutuivat laskijasta ja 2 = muutokset aiheutuivat ulkopuolisista tekijöistä. Seuraavassa esimerkissä talven 2001/02 syyslaskennassa perustetaan uusi reitti, jolla on peltoa 3.1 km. Peltobiotoopin pituus ja muutoskoodi saavat seuraavia arvoja (esimerkki ei sisällä reitin muita biotooppeja): 

               Muutoskoodi
Laskenta   Pituus   M   Selitys

2007/08
Syys       3,1 km   1   Uusi reitti, joten M = 1.
Talvi      3,1 km   0   Reitti on nyt vanha. 
                        Peltobiotooppi laskettiin 
                        kuten edellisenä syksynä.
Kevät      3,1 km   0   Toistettiin kuten 
                        talvilaskennassa.

2008/09
Syys       2,9 km   2   Pellosta otettu 200 m rakennus-
                        maaksi, joka siirretään 
                        maaseutuasutukseen.
Talvi      2,9 km   0   Toistettiin kuten 
                        syyslaskennassa.
Kevät      1,5 km   1   Sääolot huononivat äkillisesti ja 
                        laskenta täytyi keskeyttää. Vain 
                        1.5 km pellosta saatiin lasketuk-
                        si, eikä täydentämiseen 
                        ollut tilaisuutta.

2009/2010
Talvi      2,9 km   1   Syyslaskentaa ei tehty; normaa-
                        lit 2,9 km peltoa laskettiin,
                        mutta ykkönen kertoo sen, että 
                        viimeksi tehtyyn (talven 
                        2008/09 kevät) laskentaan 
                        verrattuna biotoopin pituus 
                        muuttui.

12. Laskentojen ulkopuolella tehdyt havainnot

Talvikaudesta 1984/85 alkaen on pyydetty ilmoittamaan museoon myös laskentojen ulkopuolella tehdyt havainnot tietyistä vähälukuisista lajeista. Edellytyksenä on, että havainnoit vuodesta toiseen suunnilleen samalla tehokkuudella tietyllä alueella, esim. pysyvällä asuinpaikallasi. Voit silloin ilmoittaa kahden viikon laskentajakson aikana muutoin kuin itse laskennoissa tehtyjä havaintoja lomakkeella 1D. Näistä lajeista kertyy laskennoissa yleensä sen verran vähän tietoja, että muutoksia kannan suuruudessa tai talvehtimisen yleisyydessä on vaikea seurata. Lisähavaintojen ansiosta toivotaan aineistojen huomattavasti kasvavan. Huom! Yksilöt, jotka on ilmeisesti havaittu useamman kerran laskentajakson aikana, ilmoitetaan vain kerran (suurin todettu yksilömäärä).

Palauta talvilintulomakkeet Eläinmuseoon kahden viikon kuluessa laskennasta!