Talvilintulaskentalomakkeiden täyttöohjeet

Lomakkeet täytetään selvällä käsialalla, lyijykynällä ja ISOIN KIRJAIMIN. Numerotieto kirjoitetaan aina niin, että luku päättyy sille varatun tilan oikeaan reunaan (esim. kellonaika, lämpötila). Kirjaintiedon täyttäminen taas aloitetaan vasemmasta reunasta (esim. kunta, lähempi paikka).

TALVILINTULASKENTALOMAKKEEN kansisivulle 1A tulevat reittiä ja laskentaa koskevat tiedot. Uuden reitin numero annetaan Eläinmuseossa, vanhan reitin numeron laskija kirjoittaa lomakkeelle itse. Uudet havainnoijat saavat havainnoijanumeronsa museolta. Suunnitellut jatkolaskennat tarkoittavat saman reitin seuraavia laskentoja, jotka havainnoija aikoo tehdä; tämän tiedon perusteella museo postittaa lomakkeet ja kiertokirjeet. Yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km:n ruutu (atlasruutu) on se, jonka sisällä pääosa reitistä kulkee. Laskentakunta lyhennetään Eläinmuseon kuntaluettelon mukaisesti (yleensä nimen 6 ensimmäistä kirjainta). Molemmat selviävät kunnat ja koordinaatit -taulukosta. Jos laskentareitti kulkee kahden tai useamman kunnan alueella, merkitään se, jonka puolella reittiä on eniten. Lähempi paikka saa sisältää enintään 15 kirjainta. Laskenta-aika ilmoitetaan tunnin tarkkuudella; esim. klo 9.20-14.40 suoritettu laskenta merkitään 9-15.

Säätiedot ilmoitetaan keskimääräisenä tilanteena laskennan aikana. Kun esim. lämpötila yleensä todetaan vain laskennan alkaessa ja päättyessä, on näiden lukemien perusteella arvioitava keskilämpötila asteen tarkkuudella. Tuulesta, näkyvyydestä ja pilvisyydestä ilmoitetaan vastaavasti neljän vaihtoehdon suhteellisella asteikolla keskimääräinen tilanne laskennan aikana. Lumipeite, vesistöt reitin varrella ja jääpeite ilmoitetaan merkitsemällä lokeroon se koodi, joka vastaa parhaiten laskennan aikaista tilannetta. Pihlajanmarjojen suhteellinen runsaus merkitään seitsemän koodin asteikolla, toisaalta alkusyksyllä (tämä koodi pysyy siis samana talven kaikissa laskennoissa) ja toisaalta laskennan aikana lintujen syötyä osan marjasadosta. Kuusen- ja männynkäpyjen runsaus laskenta-aikaan merkitään samalla asteikolla 0-6. Tuoreet kuusenkävyt ovat sileitä ja lähellä oksankärkeä (ei oteta huomioon puussa mahdollisesti olevia edellisvuotisia käpyjä, jotka ovat pörröisiä ja riippuvat sisempänä oksissa).

Lisätietoihin toivotaan lyhyitä huomioita esim. seuraavista asioista:

Lämpötila: Oliko ennen laskentaa erityisen ankaria tai leutoja sääjaksoja, jotka saattoivat vaikuttaa lajien kuolevuuteen tai liikehdintöihin? (Vihje voi ohjata laskentatulosten käyttäjät tutkimaan sääasemien tilastoja.)

Lumipeite: Oliko puissa erittäin paljon, vähän tai ei ollenkaan lunta ja jääkarstaa (näistä lintujen ravinnonetsinnän kannalta tärkeistä seikoista ei saada tietoa sääasemilta)? Oliko maassa oleva lumi pehmeää vai oliko siinä kova hankikerros, joka saattoi haitata kanalintujen kaivautumista lumikieppiin?

Puiden siemensato: Missä urpiaiset, vihervarpuset ja käpylinnut ruokailivat (koivuissa, lepissä, kuusissa, männyissä tai söivät hangelle tai maahan pudonneita siemeniä)?

Marjalintuhuippu: Kuinka hyvin laskenta sattui marjalintujen esiintymisen huippuaikaan? Lomakkeen kääntöpuolella 1B ilmoitetaan aluksi pääbiotooppien jakauma laskentareitin varrella sadan metrin tarkkuudella (esim. a 0.2 km, b 6.0 km jne.). Kuusi pääbiotooppia ovat:

1. Kaatopaikka
2. Kaupunkiasutus (taajamien rakennuksia, pihoja, puistoja, sulapaikkoja, satamaa, täytemaata ym.).
3. Maaseutuasutus (hajallaan olevia rakennuksia, pihapiirejä, puutarhoja jne.; yksittäisen talon pihapiiriksi luetaan halkaisijaltaan 100 m:n laajuinen alue).
4. Pelto (pihapiirien ulkopuolella olevat pellot ja laidunniityt).
5. Metsä (pihapiirien ulkopuolella olevat metsät).
6. Muu (kaikki epämääräiset maastolaikut ja muut biotoopit: vedet, rantaniityt, suot, tunturipaljakat jne.; luetellaan sivun 1A alareunassa).

Lisäbiotoopit. Kukin pääbiotoopeista a-e (siis ei biotooppia f) voidaan korvata jommalla kummalla kahdesta lisäbiotoopista:

7. Hakkuuaukea tai taimikko (alle 5 metriä korkea).
8. Ruoikko tai rantapensaikko. Tällöin korvattu pääbiotooppi jää kokonaan pois käytöstä ja sen mahdolliset havainnot siirtyvät biotooppiin "muu" (f). Sivulle 1B muutetaan pääbiotoopin otsake ja vaihdetaan tunnuskirjain niille sarakkeille, joihin kirjoitetaan lisäbiotooppia koskevia tietoja.

Halkaisija biotoopin pituutena. Jos biotoopilla (esim. kaatopaikalla) kierrellään runsaasti, käytetään halkaisijaa biotoopin pituutena.

Rajabiotoopit. Milloin reitti kulkee kahden biotoopin rajaa, esim. peltoon rajoittuvaa metsänreunaa tai metsäistä rantaa, merkitään kumpaankin biotooppiin puolet kuljetusta matkasta.

Tähystysalat. Jos reitiltä käydään tähystämässä toiseen biotooppiin kuuluvalle aukealle, esim. kaatopaikalle tai pellolle, luetaan havainnoitavan alan arvioitu pituus (100, 200, 300, 400 tai 500 m) tähystettävään biotooppiin.

Laskennan toistuminen edelliseen laskentaan verrattuna ilmoitetaan kultakin biotoopilta erikseen seuraavasti: 0 = biotoopin pituus pysyi ennallaan, 1 = osa biotoopista jäi laskematta tai sitä tuli lisää reittiä jatkettaessa uusille alueille, 2 = biotoopin osuus muuttui vanhan reitin sisällä esim. rakentamisen tai metsänhakkuiden vuoksi (ks. tarkempaa selostusta laskentaohjeiden luvusta 10). Yht. sarakkeeseen kirjoitetaan 0, jos koko reitti laskettiin samoin kuin edellisessä laskennassa, tai 1, jos reitin pituutta lyhennettiin tai sitä jatkettiin uusille alueille.

Ruokintapaikalla tarkoitetaan runsasta tai monipuolista lintujen ruokintaa. Lintulauta on vaatimaton ruokintapiste, kuten siemenautomaatti, talikimpale tai lyhde. Vain ne lintulaudat lasketaan, jotka helposti erottuvat normaalin kulkureitin varrelta ja joilla oleskelevat linnut ovat reitiltä laskettavissa.

Lajiluettelossa on yleisimmät talvilintumme; muut merkitään etusivun 1A lisälajeille varattuun tilaan (jos 15 lajin tila ei riitä, jatka huomautuksia-osaan). Lisälajeille tarvittavat kuuden kirjaimen lajilyhenteet näkyvät "Lajilyhenteet" -tiedostosta. Kustakin lajista jaotellaan havaitut yksilömäärät biotoopeittain. Myös lisälajin biotooppi kerrotaan, esim. "EREALP d 1" tarkoittaa, että pellolla havaittiin yksi tunturikiuru. Kaikki matkalennossa nähdyt linnut viedään sarakkeeseen "muu". Kahden biotoopin rajalla oleskelevista linnuista ks. laskentaohjeiden luku 7.

Laulujoutsenesta eritellään riittävän hyvin nähdyistä vanhat (valkoiset) ja nuoret (harmaat) yksilöt; lajin ylimmälle riville merkitään iälleen määritettyjen ja määrittämättömien yhteismäärä (laskennassa havaittu kokonaismäärä). Kyhmyjoutsenen vanhat ja nuoret voi erikseen ilmoittaa sivun 1A lisälajeissa, esim. "CYGOLOv VANHA f5" ja "CYGOLOj NUORI f2".

Halutessaan voi ilmoittaa TALVILINTULASKENNAN ULKOPUOLISET HAVAINNOT lomakkeella 1D (ks. laskentaohjeiden luku 11). Havainnot eritellään biotoopeittain lomakkeiden 1A-1B mukaisesti. Lomakesivua 1C-D ei tarvitse palauttaa, jos 1D:lle ei ole merkitty mitään.