Syvennetyn makrosienituntemuksen kenttäkurssi Lammin Biologisella asemalla vuosina 1974-1990

Viime vuosisadan loppupuolelle asti oli sienitieteen opetus – kasvitauteihin liittyvää lukuun ottamatta – Helsingin yliopistossa aika retuperällä, varsinkin ajatellen toisaalta maamme sienitieteen kunniakasta historiaa, toisaalta muiden kryptogaamien, sammalten ja jäkälien aivan oikein saamaa runsasta huomiota. Silloinen yliopiston Kasvitieteen laitos järjesti vuosisadan puolivälin tienoilta alkaen epäsäännöllisin väliajoin suursienten (= käytännöllisin perustein rajattu iso sieniryhmä) lajintuntemuskursseja. Aluksi kurssit olivat Helsingissä mutta kun vuonna 1953 yliopistolle perustettiin biologinen asema Kanta-Hämeeseen Lammille, alettiin niitä pitää Lammilla. Professori Risto Tuomikoski toimi useimmiten kurssin johtajana, toisinaan taas tohtori Veikko Hintikka. Vuosina 1971 ja 1973 olin prof. Tuomikosken assistenttina.  Jälkimmäisen  vuoden kurssi jäi hänen viimeisekseen eläkkeelle siirtymisen johdosta, ja päärakennuksessa järjestettiin tämän johdosta näyttävät juhlat hänen kunniakseen. Mutta onneksi Risto ei sentään jättänyt meitä kokonaan vaan oli vielä useana syksynä sienikursseilla mukana vierailijana.

Syksyinä 1974-1990 tämän perinteisen kenttäkurssin vetäminen oli minun velvollisuuteni. Kurssin johtaminen muodosti lukuvuoden dosenttiopetukseni (olin muuten maamme ensimmäinen ja kauan ainoakin dosentti, jonka opetusalaksi oli määritelty sienitiede). Opetustavoitteena oli suursienten (lakkisienet, kääväkkäät, kupusienet ja maltoiset kotelosienet) sukujen  ja peruslajiston tuntemus makroskooppisten tuntomerkkien ja kasvupaikkaekologian perusteella. Opetettavan lajiston lukumäärä oli 260 (eräissä tapauksissa vain sukutuntomerkit käsiteltiin). Kyseinen lajisto oli katsottu olennaiseksi erilaisten näkökohtien perusteella: taksonomiset seikat, yleisyys, merkitys ekosysteemeissä sekä hyödyllisyys tai vahingollisuus ihmisen kannalta. Lajistoon sisältyivät lähes kaikki valtiovallan kauppasieniksi nimeämät lajit samoin kuin kaikki tappavan myrkylliset suursienilajimme. Kurssi pidettiin elo- ja syyskuun vaihteessa ja se kesti kaksi viikkoa. Kurssin lopuksi oli kirjallinen tunnistamistentti, jossa oli 30 lajia (tai eräissä tapauksissa sukua) tunnistettavana; täydelliseen vastaukseen vaadittiin tieteelliset nimet. Kurssi oli tarkoitettu laudatur-oppimäärää varten ja sen suorittamisesta sai aluksi 2 suorituspistettä, myöhemmin kaksi opintoviikkoa.

Aamupäivät oli pääsääntöisesti omistettu maastoretkille ja iltapäivät sisätyöskentelylle. Yleensä kierrettiin vakioreitit jotka olivat paljolti muotoutuneet jo Tuomikosken aikana. Metsänhakkuiden ym. ympäristönmuutosten johdosta jouduttiin reittejä vuosien mittaan osittain uusimaan. Pääasiassa liikuttiin Lammin kunnan alueella mutta yksi kohde (Suurisuo) oli Vanajan (sittemmin Janakkalan) kunnassa ja kaksi kohdetta (Laaviosuo ja Kellolan lähde) Kosken Hl. (nykyisin Hämeenkoski) kunnassa. Aamupäivän retkien kohteet olivat yleensä seuraavat: Biologisen aseman alue, Laaviosuo ja Vahteriston lähde lähialueineen, Kellolan lähde ympäristöineen, Mataramäen metsät ja suot (myöhemmin läheinen Killonlampien seutu), Evon Pitkänniemenjärven läheinen mäntykangas, Suurisuo (myöhemmin Revasvuoren seutu), Lamminjärven suo sekä sen eteläpuolinen kuusikkomäki  sekä Kotisten aarnialue Lammin pohjoisosassa Evolla. Maastokohteet oli tarkoituksella valittu siten, että mahdollisimman monenlaisten biotooppien ja eri puulajien seurassa esiintyvään sienistöön päästiin tutustumaan: puisto, pihamaa, hoitonurmikko, laidunmaa ym. ihmisvaikutteiset kasvupaikat kuten metsän-, pellon- ja tienreunat, eri metsätyypit, lehtimetsä, aarniometsä, lähdepaikkoja, puronvarsia, eri suotyypit. Kurssin toteuttamista on edesauttanut Lammin luonnon poikkeuksellinen rikkaus ja lajiston monimuotoisuus. 

Kurssillani oli yksi tai kaksi assistenttia avustamassa opetuksessa ja käytännön järjestelyissä, yleensä fil. lis. Heino Vänskä ja dos. Tuomo Niemelä. Viimeisinä vuosina Heino oli ainoana assistenttina. Hän myös pani muistiin kunkin kurssin aikana löydetyt lajit sekä huolehti siitä, että tärkeät löydöt päätyivät museonäytteiksi.

1970-luvulla ja vielä pitkälle 1980-luvulle – opiskelijavuosikertojen ollessa sosiaalisimmillaan – kurssien päättäjäisjuhlissa oli hyvä tarjoilu, monipuolista ohjelmaa, kurssinjohtajan puhe sekä lopuksi tanssittavaa musiikkia pitkälle aamuyöhön asti. Myös kurssinjohtaja  ja assistentit hoitivat toisinaan tiskijukan tehtäviä; tosin joidenkin illanviettäjien mielestä alkuillan musiikkitarjonta oli ajoittain painottunut liiaksi M. A. Nummisen omaperäisen tuotannon puolelle. Ei ehkä ollut sattuma, että kansantaiteilija Nummisen alkuperäislevytyksillä oli kunniapaikka kurssinjohtajan levystössä... 

Liioittelematta voi sanoa, että varsinaisen tehtävänsä ohella kurssit edistivät maamme makrosienilajiston ja sen taksonomian ja levinneisyyden tuntemusta: useat tarkkaavaiset silmäparit näkivät maastossa huomattavan paljon, ja tällainen hyvin asennoitunut joukko samoin kuin usein mukana olleet ulkopuoliset mykologit (kuten juuri professori Tuomikoski) myös keräsivät tieteellisiin kokoelmiin kurssien aikana tavattoman runsaan ja tieteellisesti arvokkaan sienisaaliin. Kurssit ovat ymmärrettävästi samalla olleet hyödyksi myös samoihin aikoihin maassamme suoritetussa lajien uhanalaisuusnäkökohtien alkuselvityksessä. Muutamana vuonna järjestimme muutaman kurssilaisen kanssa lammilaisille yleisönäyttelynkin.

Useimmat kurssilaiset olivat Helsingin yliopiston kasvi-, eläin- ja maantieteen opiskelijoita. Muutamia senioreitakin kuten lehtoreita ja assistentteja osallistui, ja jotkut viihtyivät kurssilla useamman kuin yhden kerran. Johtamilleni seitsemälletoista syvennetyn makrosienituntemuksen kurssille osallistui kaikkiaan 304 henkilöä, jotka myös suorittivat kurssivaatimukset. Moni valmistui tunnetuksikin sieni-, kasvi- tai eläintieteilijäksi, hydrobiologiksi ym. yliopistoihimme ja – huomiota herättävän usea – ajan mittaan viime vuosisadan loppuvuosikymmeninä ripeästi kehittyneen ympäristöhallinnon palvelukseen. Usea pätevöityi biologian ja maantieteen lehtoriksi kouluihin, joku rehtoriksikin, ja muutama myös kasvatustieteen pariin. Heidän julkisesta toiminnastaan on ilahduttavasti ilmennyt vahva luonnon- ja ympäristönsuojeluhenkisyys. Ilkka Hanski, joka nykyään on maailman tunnetuimpia biologeja, on hänkin tavallaan osallistunut sienikurssiini: uransa alkupuolella 1980-luvun alkupuoliskolla hän tutki Lammilla lehmäntattien hyönteispopulaatioita, minkä yhteydessä hän oli tiiviissä kosketuksessa sienikurssiin ja hänen oppilaansa osallistui ahkerasti retkeilyihimme.

Klikkaa alla olevan listan vuosilukua niin näet kyseisen vuoden kurssin osanottajat sekä kurssilla löydettyjen lajien lukumäärän samoin kuin kommentteja mahdollisista kurssin aikana tavatuista tieteelle tai Suomelle uusista tai muuten mielenkiintoisista lajeista!

Mycology field courses in Lammi – The institute responsible for teaching of botany in the University of Helsinki arranges field courses in mycology, essentially aimed for teaching the identification of fungi. A course for advanced students was previously often held at the Lammi Biological Station which is situted amongst most variable and luxurious nature in the inland of southern Finland. Such courses on macrofungi in general were at first held in irregular intervals at and after the middle of the last century. The leader was then either Professor Risto Tuomikoski (mostly) or Dr. Veikko Hintikka. In the autumns 1974-1990 it was my duty to lead this traditional mycology course. Click a year in the list below to see the number of species found during the respective course, a mention of possible novelties or otherwise interesting records that were found, and to view the list of the students participating!

1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990

Created February 24, 2004.