Harrastajien keräämässä havaintoaineistossa yleiset lajit jäävät usein vähälle huomiolle, kun taas harvinaiset lajit dokumentoidaan tarkasti. Tämä vinouma vaikeuttaa yleisten lajien muutosten seurantaa. Täydelliset listat pyrkivät korjaamaan tätä ongelmaa, painottaen tarkkaa tietoa havaituista ja havaitsemattomista lajeista. Lukumäärätiedon sijaan keskitytään varmuuteen, mitä lajeja on havaittu tai jäänyt havaitsematta. Tämä menetelmä mahdollistaa lajien esiintymisen hahmottamisen eri paikoissa, kymmenien, satojen ja tuhansien kerättyjen listojen perusteella. Menetelmää käytetään esimerkiksi linnustonseurannassa niin lintuasemilla kuin eBird-palvelussa. Monille luontoharrastajille tuttu menetelmä on myös kasviruutu, jossa kerätään pieneltä alueelta lajitieto kaikista havaituista lajeista sekä arvio niiden runsaudesta peittävyyden muodossa.
Havainnoijalta täydellinen lista vaatii sitä, että havainnoija käyttää jonkin verran aikaa tarkastelemansa lajiryhmän havainnointiin sekä merkitsee rehellisesti sen, onko lista täydellinen. Tällöin saadaan käyttöön tutkimuskäyttöön sopivaa aineistoa. Hanketta rahoittaa ympäristöministeriö.
Seuraavista lajiryhmistä voi ilmoittaa täydellisiä listoja joko Mobiilivihkon tai Vihkon (selain) kautta:
Satunnaishavainnointi tuottaa äärimmäisen tärkeää lajitietoa. Valitettavan usein ihmiset kuitenkin ilmoittavat juuri heitä itseään kiinnostavia lajeja. Esimerkiksi havaintoja ilmoitetaan harvalukuisemmista lajeista, kuten jalohaikara, metsänemä, rupilisko, kalliokeuhkojäkälä tai ruususiipisirkka, mutta samoilla retkillä havaitut varikset, voikukat, sisiliskot, sormipaisukarpeet ja ketoheinäsirkat jäävät herkästi puuttumaan. Tämä aiheuttaa ongelmia, kun pyritään selvittämään lajistomuutoksia.
Täydellisessä maailmassa kyllä, riittäisi – jos kaikki ilmoittaisivat aina kaikki havaitsemansa lajit, olisi lajitiedon tila uskomaton. Näin ei ikävä kyllä ole. Lisäksi on tärkeä tietää kuinka paljon aikaa on käytetty havainnointiin. Esimerkiksi 5 minuutissa havaitsee huomattavasti vähemmän kuin 5 tunnin retkellä.
Tieto siitä, mitä ei havaittu on usein lähes yhtä tärkeä kuin tieto siitä, mitä havaittiin. Tätä varten tehdyillä lomakkeilla tiedon kerääminen on helpompaa – jolloin tietoa myös saadaan.
Voit tehdä sen ulkona milloin vain missä vain! Voit mennä vaikka kasviretkelle mökkipihallesi tai kirjata ylös perhosretkesi kaikki päiväperhoset. Tai kenties istut päivää suolammella – kirjaa siis havaitsemasi sudenkorentolajit.
Täydellisiin listoihin kirjautuvat kaikki lajit ja myös se ajankohta ja aika, minkä käytit havainnointiin. Kun henkilö on ollut 15 minuuttia perhosretkellä Riihimäellä heinäkuussa, hän on nähnyt nämä ja nämä lajit. 30 minuutin retkellä toinen havainnoija havaitsi 10 lajia enemmän. Kumpikaan ei havainnut kaaliperhosta, molemmat havaitsivat kannussinisiiven. Kolmas havainnoija oli 6 tuntia retkellä Hämeenlinnassa, ja havaitsi vielä kolmannen lajilistan. Samalla kertyy myös tietoa siitä, mitä lajeja henkilöt eivät havainneet ja kauanko he retkeilivät.
Täydellisten listojen tarkoitus ei ole korvata olemassa olevia seurantoja vaan vain täydentää jo olemassa olevaa tietoa. Parhaassa tapauksessa ne voivat suoraan tukea olemassa olevia pitkäaikaiseurantoja.
Täydellisillä listoilla saadaan niin sanottua yhteisöekologista aineistoa, eli tietoa siitä, mitkä lajit ovat esiintyneet missäkin ja milloinkin – sekä tärkeänä se, mitkä lajit EIVÄT ole jossain olleet. Maan- ja maailmanlaajuisesti tämänkaltainen aineisto mahdollistaa elinympäristöjen ja lajiston muutoksen seurannan, mutta myös vertailun erilaisten alueiden välillä esimerkiksi suojelualueiden tai näiden ulkopuolisten alueiden välillä.
Ikävä kyllä usein ei, koska monista lajeista ei tiedetä, miten suuri osa muutoksesta on vain kirjaamistehosta johtuvaa.
Totta kai. Tärkeintä on se, että tallennat havainnot siitä, mitä havaitset – eli sekä löydät että tunnet.
Jokainen täydellisen listan tekeminen on otos. Ideana siinä on, että jos laji on hyvin yleinen tai helposti havaittava, se löytyy lyhyelläkin retkellä. Jos taas se on harvinainen tai muuten hankalasti havaittava – vaikkapa vaikeasti tunnistettava – jää se retkellä helposti huomaamatta vaikka se alueella esiintyisikin. Kun otoksia on runsaasti, voidaan lajien esiintymistä mallintaa tilastotieteellisin menetelmin.
Ei tarvitse. Eikä paikalta tarvitse erityisesti kaivaa jokaista lajilistan lajia.
Parasta on täyttää listoja niistä ryhmistä, jotka sinua kiinnostavat, ja joista tiedät jotain. Ja mielellään sieltä, missä satut olemaan. Se voi olla vaikkapa oma piha, koiran ulkoilutuslenkki tai pitempi luontoretki. Lajiston ja elinympäristön muutoksen arvioinnissa tietopisteiden – eli meidän tapauksessamme eri ajoilta ja paikoilta kerättyjen listojen – on äärimmäisen tärkeää. Mitä enemmän otoksia, sitä paremmin lajien esiintymistä voidaan kuvata. Otoksien ei kuitenkaan sovi olla liian lyhyitä. Ehkä hyvänä nyrkkisääntönä voisi olla, että täydellisen tekemiseen voisi käyttää, paikasta ja tilanteesta riippuen, 20 min – 10 tuntia.
Kyllä voit. Muista kuitenkin tällöin valita ”Epätäydellinen lajilista”. Esimerkkinä: jos näet pihallasi 10 eri perhosta ja ilmoitat vain haapaperhosen jättäen nokkosperhoset väliin, ei lista ole täydellinen. Jos olet pihallasi 10 tuntia, havaitset pelkän haapaperhosen ja ilmoitat sen, lista puolestaan on täydellinen.