LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Linnustonseuranta

Linnustonseuranta tuottaa korvaamatonta aineistoa tutkimuksen tarpeisiin. Aineiston keruu perustuu lähes täysin vapaaehtoisten harrastajien työpanokseen. Vuosittain seurantoihin osallistuu toista tuhatta vapaaehtoista, mutta uudet avustajat ovat aina tervetulleita. Eniten apua tarvitaan pesimäkauden seurantoihin ja talvilintulaskentoihin Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Havaintoaineistoihin perustuvan tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, miten lajien kannat ovat muuttuneet ja mitkä tekijät ovat näiden muutosten takana. Seurannat ovat myös avainasemassa suojelupäätöksiä tehtäessä.

Seurantojen tuloksista raportoidaan säännöllisesti.

Seurannat

Lintujen rengastus


Seurantoihin osallistuminen

Seurantojen toteuttaminen ei onnistuisi ilman arvokasta vapaaehtoisten lintuharrastajien panostusta. Seurantoihin voi osallistua jokainen linnut riittävän hyvin tunteva ja ohjeita noudattava henkilö. Seurantojen vaatimustasot vaihtelevat ja niitä on esitelty seurantojen luettelossa. Seurantojen keskeisiä vaatimuksia on jatkuvuus. Laskennoissa tämä tarkoittaa, että sama kohde tulisi laskea samalla tavalla vähintään kahtena eri vuotena, jotta aineistoa voidaan käyttää kannankehitystietojen laskennassa. Näiden vuosien ei myöskään tarvitse olla peräkkäiset. Jo viiden vuoden seurantajakso on varsin arvokas seurannan kannalta. Linnustonseuranta tukee myös käynnissä olevaa Venäjän lintuatlasta (2005–2017). Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan, ota yhteys linnustonseurantaan. Alla on kuvailtu lyhyesti kutakin seurantamenetelmää. Klikkaamalla seurannan nimeä pääset yksityiskohtaisemmille sivuille.

Methods in English
 

Talvilintulaskennat

Talvilintulaskentojen tavoitteena on seurata talvilinnustomme levinneisyyden ja runsauden muutoksia sekä talvenaikaista kuolleisuutta. Vapaasti valittu n. 5–15 km:n pituinen reitti kierretään kolmesti talvessa.

Pesäkortit

Pesäkorteilla kootaan tietoja eri lintulajien pesintäympäristöistä ja pesinnän onnistumisesta. Pesäkorttien täyttäminen kaikista löydetyistä ja toivottavasti vähintään kahdesti tarkastetuista pesistä on helppoa, kun muistaa pitää kortteja retkillä mukanaan.

Pesimälintujen linjalaskenta

Linjalaskennoilla voidaan nopeasti saada edustava kuva seudun pesimälinnustosta. Arviointi tapahtuu lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Laskenta tehdään noin kuusi kilometriä pitkällä reitillä ja vastaa pistereittilaskentaa, mutta lintuja havainnoidaan myös laskentapisteiden välisillä taipaleilla.

Pesivän maalinnuston pistelaskenta

Pistelaskenta tehdään vapaasti valitulla reitillä, joka kierretään kerran alkukesällä ja jonka 20 pisteessä havainnoidaan tasan viisi minuuttia.

Ruokintapaikkaseuranta

Ruokintapaikkaseurantaan voi osallistua, mikäli tuntee tavallisimmat talvilinnut ja -nisäkkäät. Seurantakohteena on tavallisesti ikkunasta näkyvä lintulauta tai ruokintakatos, jonka houkuttelemia eläimiä tarkkaillaan lokakuun alusta huhtikuun loppuun.

Vesilintulaskenta

Vesilintulaskenta tehdään rannoilla olevista vakiopisteistä, joista on hyvä näkyvyys, tai kiertämällä koko vesialue (järvi, lampi, meren- tai järvenlahti) rannan tuntumassa veneellä tai jalkaisin. Laskenta tehdään kahdesti toukokuussa noin kahden viikon välein.

Saaristolintulaskenta

Saaristolintututkimuksen päätavoitteena on seurata merenrannikkomme vesi- ja rantalintujen pesimäkantojen muutoksia sekä selvittää niihin vaikuttavia tekijöitä. Seurannan päämenetelmä on emojen ja pesien laskenta vapaasti valitun saariston saarilla vuodesta toiseen.Saaristolintulaskentoja koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.

Lintujen punkkien ja muiden loisten seuranta

Linnuilla on lukuisia erilaisia ulkoloisia kuten kirppuja, väiveitä, lintukärpäsiä ja punkkeja. Näistä etenkin punkkien esiintyminen on helppo tarkistaa pyydystetyltä linnulta.

Rengastustoimisto

Luonnontieteellisessä keskusmuseossa toimiva rengastustoimisto vastaa lintujen rengastuksesta ja rengaslöytöjen kokoamisesta Suomessa. Se antaa rengastusluvat ja kerää rengastuksen avulla tietoa lintujen muutosta ja muusta ekologiasta.

Lintuatlas

Suomen lintuatlasten tavoitteena on ollut selvittää maassamme pesivien lintulajien levinneisyyksiä sekä tutkia lajien levinneisyyden muutoksia. Lintulajien esiintymistieto on kerätty 10 x 10 km2 ruuduista koko Suomesta vuosina 1974–1979, 1986–1989 ja 2006–2010. Atlaksen tulossivuilla voi tarkastella levinneisyyskarttoja ja ruutukohtaisia esiintymistietoja.

Venäjän lintuatlas

Euroopan-puoleisen Venäjän lintuatlas käynnistyi vuoden 2012 alussa, mutta atlakseen hyväksytään havainnot vuosilta 2005–2017. Vaikka atlas toteutetaan 50 km ruuduissa, on alue hyvin suuri ja atlasruutuja runsaasti läpikäytäväksi. Venäjällä on hyvin vähän lintuharrastajia, ja siksi ulkomaalaisten avustajien tuki on erittäin toivottavaa. Mikäli satut liikkumaan Venäjällä, niin ilmoita atlastietojasi eteenpäin.

Lintulaskijan vuodenkierto

Alla olevaan kuvaan on hahmoteltu lintulaskijan vuodenkierto.

Seurantojen tulospalvelu

Pikaohje Lintuvaaran Kirjekyyhkyn käyttöön seurantojen ilmoituksessa

Lintujen levinneisyys ja runsaus

Lintujen levinneisyyttä ja levinneisyydessä tapahtuneita muutoksia on tutkittu lintuatlaskartoituksissa, joita on tehty tähän mennessä kolme. Tuorein, kolmas lintuatlas valmistui vuonna 2011, ja siihen kerättiin aineistoa vuosina 2006-10. Toinen atlas koostettiin maastokausien 1986-89 pohjalta, ja ensimmäinen atlas tehtiin vuosina 1974-79. Lajien alueellisia runsauksia voidaan puolestaan tarkastella laskentojen kuten talvilintu- ja linjalaskentojen avulla.

Kahden ensimmäisen ja kolmannen atlaksen tulosten vertailu on paljastanut, että monet lajit ovat levittäytyneet uusille alueille. Tällaisia ovat mm. ruskosuohaukka, viherpeippo ja sinitiainen. Toisaalta monien lajien esiintymisalue on merkittävästi supistunut, esimerkkeinä mm. riekko, suokukko ja peltosirkku. Levinneisyysmuutosten syynä voi olla lajin taantuminen tai runsastuminen, mitkä puolestaan voivat olla seurausta Suomessa, muuttomatkoilla tai talvehtimisalueilla tapahtuneista elinympäristömuutoksista tai vaikkapa metsästyksen lisääntymisestä tai vähenemisestä. Ilmastonmuutoksella tiedetään olevan iso merkitys lajien levinneisyysalueiden muotoutumisessa. Ilmaston lämmetessä eteläiset lajit levittäytyvät kohti pohjoista, ja pohjoiset lajit harvinaistuvat ja joutuvat vetäytymään entistä suppeammalle alueelle.

Muuttuva ilmasto, linnusto ja seurannat

Käynnissä oleva ilmastonmuutos on noussut yhdeksi polttavimmista tutkimusaiheista maailmalla. Linnustonseurannan aineistot sopivat erinomaisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksien tutkimiseen, joka edellyttää pitkäaikaisia aikasarjoja ilmiöiden huomaamiseen. Tutkimuksissa selvitellään niin vuosien välistä vaihtelua kuin pitkäaikaissuuntauksia suhteessa ilmastomuuttujiin. Tämänhetkisiä tutkimusaiheita ovat mm. miten muuttuva ilmasto vaikuttaa lajien runsauteen ja esiintymiseen sekä näiden suojelutilanteeseen. Töissä yhdistetään usein linnustonseurannan koordinoimien seurantojen lisäksi myös muiden tahojen keräämiä seuranta-aineistoja, kuten Hangon lintuaseman lintujen muuttoajoista kertovaa aineistoa sekä Luonnonvarakeskuksen puiden vuosittaisesta siemensatovaihtelusta kertovaa aineistoa. Valtaosan laskennoista tekevät vapaaehtoiset lintuharrastajat, joille linnustonseuranta on erittäin kiitollinen. Linnustonseurannalla on useita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusprojekteja ja seurantatietoja hyödynnetään myös Euroopan linnustonseurannan yhteiselimessä (European Bird Census Council, EBCC). Ympäristöministeriö tukee linnustonseurantaa, ja seurannat toteutetaan myös yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa. Mikäli olet kiinnostunut aineiston käytöstä, ota yhteys linnustonseurantaan.

Ihmisen, ympäristö ja linnut

Ilmastonmuutoksen lisäksi monet muut ihmisen aiheuttamat tekijät vaikuttavat lintukantojen runsauteen ja esiintymiseen. Esimerkiksi talviruokinta hyödyttää useita lintulajeja, mutta elinympäristöjen muuttuminen voi puolestaan olla haitaksi. Linnustonseurannan tutkimukset käsittelevät myös ihmisen maankäytön vaikutuksia lintukannoille eri elinympäristöissä. Lintuaineiston perusteella eri elinympäristöille on kehitetty ns. tilaindikaattorit, joissa pitkäaikaiset tietyssä elinympäristössä esiintyvien lajien kannankehitykset on yhdistetty. Tämä kertoo, miten lajeilla keskimäärin menee kyseisessä ympäristössä. Nämä tiedot on koottu luonnontila.fi sivuistolle.

Linnustonsuojelu ja uhanalaisuus

Lajien kannankehityksen tunteminen on yksi luonnonsuojelun peruskiviä. Tämän tiedon avulla suojeluun käytettävät resurssit voidaan kohdentaa sitä kiperimmin tarvitseville lajeille ja lajiryhmille. Valtakunnallisesti keskeisin lajien suojelutarpeen arviointi on uhanalaisuustarkastelu, joka toteutetaan noin kymmenen vuoden välein. Linnustonseurannan havaintosarjat ovat keskeisin lintuaineisto tarkastelua tehtäessä. Tuorein uhanalaisuusarviointi julkaistiin vuonna 2015, ja sen perusteella Suomessa pesivistä lintulajeista huomattava osa on uhanalaisia. Lintulaskenta-aineistoja voidaan käyttää myös arvioimaan miten suojelutoimissa on onnistuttu ja miten lajit hyötyvät niille perustetuista suojelualueista. Muuttolintujen suojelun tehostamiseksi tarvitaan myös tietoa niiden liikkeistä mm. rengastuksen ja satelliittiseurannan avulla.

 

Linnustonseurannan julkaisuja

 


Lintujen satelliitti- ja radioseuranta

Sivun vastuuhenkilö: 
Ina Tirri
29.8.2017

Linnustonseuranta Facebookissa