Rengastuksen tuottamaa aineistoa käytetään hyväksi perustutkimuksessa, kuten populaatioekologiassa, evoluutiotutkimuksessa tai etologiassa. Myös sovellettu tutkimus käyttää rengastusta työvälineenään.
Suomessa lintujen pyydystämistä ja rengastamista säädellään luonnonsuojelu- ja metsästyslailla.
Rengastuksen avulla saadaan tietoa mm. lintujen iästä, kuolevuudesta ja kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja puolisouskollisuudesta, vuosittaisista kannanmuutoksista, yksilöiden elinaikaisesta jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä yksilön elinpiirin laajuudesta ja hyväksikäytöstä. Rengastuksen tuottama tieto edistää myös lintujen suojelua.
Eräs itse rengastustapahtuman uusimpia käyttömuotoja on ympäristövalistus. Ainakin muutamilla USA:n, Ruotsin ja Liettuan lintuasemilla järjestetään suurelle yleisölle tilaisuuksia päästä seuraamaan rengastusta ja annetaan samalla rautaisannos tietoa luonnon- ja ympäristönsuojelusta. Saatujen kokemusten mukaan luonnonsuojelun sanoma tulee paljon helpommin ymmärretyksi, kun kuulijat saatetaan välittömään kosketukseen suojeltavien kanssa.
Rengastustoiminnan aloittamisen jälkeen 1900-luvun alussa rengastusmäärät kasvoivat aluksi hitaasti. Vasta 1930-luvulla päästiin yli 10 000 yksilön vuosisummiin, 100 000 rengastuksen kokonaismäärä saavutettiin vuonna 1939. Sitten tuli sota ja rengastusmäärät romahtivat, kun rengastajat joutuivat toisenlaisiin toimiin. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa on rengastettu noin 200 000‒300 000 lintua vuodessa, joista pesäpoikasten osuus on ollut noin 40 %.
Pian sotien jälkeen rengastusinnokkuus kasvoi kiihtyvällä vauhdilla: miljoonan rengastetun linnun raja ylittyi vuonna 1966, kolmen vuonna 1978, viiden kesäkuussa 1988 ja kymmenen toukokuussa 2010. Aikavälillä 1913‒2022 Suomessa merkittiin yksilöllisellä tunnisteella kaikkiaan yli 13 miljoonaa lintua.
Rengastusmäärien suurehko vuosien välinen vaihtelu on viime vuosina johtunut paitsi pesinnän onnistumisesta, myös vaeltajien oikukkaasta esiintymisestä, lintuasemien rengastajatilanteesta ja rengastajien aktiviteetin muutoksista: vanhoja projekteja on hiipunut ja uusia syntynyt.
Rengastustoimisto käsittelee vuosittain n. 40 000 suomalaisista renkaista tehtyä löytö- ja kontrolli-ilmoitusta. Löytörekisteriin tallennettujen ilmoitusten kokonaissumma vuosilta 1913‒2022 on yli 1,5 miljoonaa.
Rengastustoimisto koordinoi maassamme tapahtuvaa lintujen rengastustoimintaa. Toimiston tehtäviin kuluu mm. tietorekistereiden ylläpito, rengastuslupien hallinnointi, rengastajien kouluttaminen sekä rengastajien työn laadun valvonta. Rengastusoimisto tilaa ja jakaa renkaat rengastajille.
Keskeisenä tehtävänä on koti- ja ulkomaisen tiedonvaihdon hoitaminen ja muu yhteydenpito rengastajien, renkaiden löytäjien, ulkomaisten rengastuskeskusten, EURINGin (European Union for Bird Ringing), aineistoja käyttävien tutkijoiden, viranomaisten, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön kanssa. Rengastustoimisto edistää rengastuksen avulla tapahtuvaa tutkimusta julkaisemalla yhteenvetoja ja analyysejä rengastus- ja löytöaineistoista.
Suomessa rengastustyö on alusta alkaen perustunut vapaaehtoisuuteen. Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaa vain Rengastustoimiston henkilökunnan palkkakustannuksista sekä renkaiden hankinnasta. Matkakulujen lisäksi rengastajan vastuulle jää tarvittavan kirjallisuuden, kiipeilyvälineiden, suojapäähineiden, turvavöiden, vaakojen, mittojen, lintuverkkojen ja muiden pyyntivälineiden hankinta.
Vuosittain aktiivisten rengastajien määrä on kasvanut alkuaikojen paristakymmenestä tämän hetken yli 700 rengastajaan. Naisten osuus rengastajista kasvaa koko ajan ja oli vuoden 2021 alussa 16 %. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana rengastus oli lähinnä maistereiden ja opiskelijoiden etuoikeus, mutta nykyään rengastajien siviiliammattien jakauma on erittäin kirjava; mukaan pääsevät kaikki lintuharrastajat, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä ja soveltuvuutensa rengastustyöhön. Nykypäivän suomalainen rengastaja on pätevä lintujen tuntija, ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut.
Oikean rengaskoon ja -tyypin käyttäminen on rengastuksen ehdoton edellytys. Suomessa on käytössä kaikkiaan 26 läpimitaltaan erilaista rengaskokoa, mutta kaikkiaan 36 erilaista rengastyyppiä. Pääosa renkaista valmistetaan alumiinista. Terästä tai sitäkin kestävämpiä metalliseoksia käytetään vain sellaisille lintulajeille (esim. ruokkilinnut ja lokit), joiden jalassa alumiinirengas ei kestä kuin muutaman vuoden. Metallirenkaan lisäksi linnuille voidaan erikoistutkimuksissa ja erillisellä luvalla kiinnittää erilaisia lisätunnisteita, kuten värillisiä jalka- tai kaularenkaita.
Kaikkiin renkaisiin on kaiverrettu palautusosoitteen lisäksi renkaan yksilöllinen tunnus (renkaan numero). Tunnuksessa on enintään kaksi kirjainta ja ne määrittelevät renkaan tyypin, loput ovat juoksevia numeroita. Palautusosoite on suomalaisiin renkaisiin painettu latinankielisessä muodossaan. Suurimmissa renkaissa lukee siten "eläinmuseon" sijasta MUSEUM ZOOLOG, HELSINKI, FINLAND tai MUS.ZOOL, HELSINKI, FINLAND, mutta pienimpiin on saatu mahdutettua vain MUS.Z.HKI, FINLAND.
Rengastajille tarkoitetut ohjeet ja lomakkeet löytyvät tietopankista:
https://tietopankki.luomus.fi/linnustonseurannat/lintujen-rengastus/
Rengastuslupia myönnetään eri laajuisina rengastajan ja rengastustoimiston tarpeiden mukaisesti. Lupien päätyypit ovat pesäpoikaslupa ja verkkorengastuslupa. Uuden rengastusluvan saamisen edellytyksenä on, että hakija on:
Sähköposti:
rengastustoimisto@helsinki.fi
Puhelinnumero:
02941 28786, puhelinpalvelu on avoinna ti klo 13-15, ke klo 14-16 ja to 13-15. Muina aikoina tavoittaa parhaiten sähköpostitse. Rengaslöydöt pyydetään ilmoittamaan ensisijaisesti rengaslöydön ilmoituslomakkeen kautta.
Postiosoite:
Rengastustoimisto
Luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13)
00014 Helsingin yliopisto