LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Ruokintapaikkaseurannan ohjeet

  1. Tausta ja tavoitteet
  2. Ruokintapaikkalomake 1
  3. Lintulauta-palvelu
  4. Ruokintapaikkalomake 2
  5. Salmonelloosin tunnistaminen ja siltä suojautuminen
  6. Linturokko
  7. Värimuodot ja risteymät
  8. Kuolleena löydettyjen eläinten käsittely ja lähettäminen
  9. Lintujen ulostenäytteiden lähettäminen Eviraan

1. Tausta ja tavoitteet

Lintuja ruokitaan nykyisin tuhansilla pihoilla kautta Suomen. Monissa taajamissa kerääntyy suuria lintuparvia sorsien ruokintapaikoille. Jotkut lintuharrastajat ovat perustaneet ruokintapaikkoja myös kauemmaksi asumuksista. Ruokinnan suureen suosioon on kaksi pääsyytä. Toisaalta ihmiset haluavat auttaa niukan toimeentulon varassa lumen ja pakkasen keskellä kamppailevia talvilintujamme selviytymään kevääseen, toisaalta niiden vilkas hyörinä pihapuissa, aivan ikkunan edessä, on ilo silmille.

Talviruokintaan liittyy kuitenkin myös monia tutkimuksen kannalta kiintoisia kysymyksiä:

  • Mitä lintuja ja nisäkkäitä ja miten paljon ruokintapaikoilla käy?
  • Miten näiden lajisto ja yksilömäärät vaihtelevat maan eri osissa ja talven eri aikoina?
  • Miten ruokintapaikan elinympäristö ja tarjolla oleva ravinto vaikuttavat?
  • Mikä on sään vaikutus käynteihin ruokintapaikalla?
  • Mikä on talviruokinnan merkitys eläimille?
  • Mitä sairauksia, risteymiä ja värimuotoja ruokavieraissa esiintyy?

Näiden kysymysten selvittämiseksi on Luonnontieteellinen keskusmuseo talvesta 1988/1989 alkaen liittänyt perinteisiin talvilintulaskentoihinsa kyselyn ruokintapaikkojen talvilinnuista ja -nisäkkäistä. Seurantaan on 27 viime talvena osallistunut lähes 840 ruokintapaikkaa – nykyisin runsaat 200 paikkaa talvessa. Tutkimus on tuottanut paljon uutta tietoa talvilinnustostamme. Ohjelma täydentyi merkittävästi syksyllä 2005, kun talvilintujemme terveydentilaa ryhdyttiin seuraamaan yhteistyössä Eviran Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimusosaston kanssa.

Tutkimukseen voi osallistua jokainen, joka tuntee ruokintapaikan tavalliset linnut ja nisäkkäät. Ennen kuin aloitat ruokintapaikan säännöllisen tarkkailun, rajaa rakennusten, puiden ja muiden maastomerkkien avulla sopivasti se alue, jolla ruokailevat tai ruokailun lomassa lepäilevät eläimet pääosin oleilevat. Laske tai arvioi eläimet joka kerta vain tältä alueelta, jolloin tulosten vertailukelpoisuus paranee.

Mukaan otetaan kaikki ne alueella havaitut linnut ja nisäkkäät, jotka ovat tulleet sinne tarjolla olevan ravinnon houkuttelemina. Tilapäiset kävijät, jotka eivät ole ”kiinnostuneet” itse ruokintapaikasta, jätetään siis pois, samoin ylilentävät linnut. Sen sijaan esim. varpushaukka tai varpuspöllö, jotka vierailevat paikalla pikkulintuja saalistamassa, lasketaan mukaan.

Ruokintapaikkaa havainnoidaan puolen kuukauden jaksoissa lokakuun alusta huhtikuun loppuun. Lyhyempienkin aikojen havainnot ovat silti tervetulleita, kunhan havainnointi kattaa useita peräkkäisiä puolen kuukauden jaksoja. Viimeisen jakson käyttö on harkinnanvaraista. Etelässä havainnointi on syytä ulottaa huhtikuun loppupuoliskolle vain mikäli ruokintaa jatketaan normaalia pitempään takatalven vuoksi.

Levitä tietoa tutkimuksesta myös sellaisille lintuja ruokkiville tuttavillesi, jotka eivät toistaiseksi ole Luonnontieteellisen keskusmuseon avustajia; lähetämme mielellämme lomakkeet ohjeineen kaikille hankkeesta kiinnostuneille.

Tekstissä selostetaan ensin kaksi ruokintapaikkalomaketta, joilla seurannan tulokset ilmoitetaan. Näille on syksyllä 2015 avattu vaihtoehto: netissä toimiva Lintulauta-palvelu, josta enemmän alla. Seuraavat luvut on tarkoitettu avuksi tunnistettaessa lintujen yleisimpiä sairauksia, risteymiä ja värimuotoja. Lopuksi ovat ohjeet ruokintapaikalta kerättyjen näytteiden lähettämiselle Eviraan ja luonnontieteellisiin museoihin.

2. Ruokintapaikkalomake 1

  • Ruokintapaikkalomake 1, etusivu (pdf) (doc)
  • Ruokintapaikkalomake 1, takasivu (pdf) (doc)

Lomakkeen etusivulla ilmoitetaan paikan yleistiedot. Uuden ruokintapaikan numero annetaan Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, vanhan paikan numeron laskija kirjoittaa lomakkeille itse. Viidestä biotooppivaihtoehdosta rengastetaan koodi, joka vastaa ympäristöä parhaiten. Säätietoja ei kerätä, koska ne saadaan lähimmältä sääasemalta.

Ruokavieraiden lukumäärät ilmoitetaan takasivulla puolen kuukauden jaksoina (ensimmäinen puolisko = 1.–15. päivä, helmikuussa kuitenkin 1.–14. päivä). Kustakin alueella havaitusta lajista merkitään jakson sarakkeeseen suurin kerralla nähty määrä. Jos yksilöllisesti tunnistetuista eläimistä voidaan todeta ruokintapaikalla käyneiden määrä suuremmaksi kuin on kerralla nähty, merkitään tämä (esim. erikseen on nähty käpytikkakoiras ja -naaras; sukupuolia ei kuitenkaan kirjata erikseen lomakkeelle). Rengastuspyynnin avulla todettuja päivittäisiä lintumääriä ei ilmoiteta, koska ne yleensä ovat liian suuria verrattuna normaalissa havainnoinnissa kerralla nähtyihin määriin. On hyvä pitää muistivihkoa sen ikkunan luona, josta eläimiä enimmäkseen tarkkaillaan, ja merkitä siihen kunakin jaksona havaittuja lukumääriä.

Lomakkeella on nimetty 19 maassamme vuosittain ruokintapaikoilla vierailevaa lintulajia. Luettelon alussa ovat koko Suomen tavallisimmat lajit, lopussa harvinaisimmat. Muita pihallesi sattuneita lintu- tai nisäkäslajeja voit merkitä lopussa oleville tyhjille riveille. Mikäli lomakkeen jostakin vakiolintulajista ei kerry havaintoja, voi sen rivin ottaa käyttöön lisälajille.

Kunkin jakson sarakkeeseen merkitään ylimmäksi ruokintapaikalla tarjolla olevan ravinnon määrä ja laatu sekä havainnoinnin teho käyttäen ensimmäisellä sivulla esiteltyjä koodeja. Yhtäläisyysmerkillä (-”-) voi ilmoittaa, että edellisellä jaksolla kerrotut ravintokoodit toistuvat. Tutkimuksen kannalta olisi tietenkin hyvä, jos havainnointi pysyy mahdollisimman vakaana läpi ruokintakauden. Muistivihon alkusivu kannattaa varata linnuille talven aikana hankittujen ruokamäärien luettelolle. Arvio koko talven aikaisesta kulutuksesta tehdään ruokintapaikkalomakkeen etusivulle.

Koska jakson eri päivinä havaitut lajin maksimiarvot voivat vaihdella suurestikin, kerätään niiden käyttökelpoisuuden selvittämistä varten lajikohtaisia yksilömääriä kunkin jakson kahdelta ”parhaalta” päivältä. Esim. ”talitiainen 12–8” tarkoittaa, että parhaana päivänä nähtiin kerralla 12 ja seuraavaksi parhaana päivänä 8 talitiaista. – ” Toiseksi parhaan päivän ” yksilömäärän ilmoittaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos se tuntuu hankalalta.

Huomaa, että jakson parhaan ja toiseksi parhaan päivän yksilömäärä voi olla sama. Esim. merkintä 3–3 kertoo, että lajia havaittiin kolme yksilöä sekä jakson parhaana että toiseksi parhaana päivänä. Mikäli aikoo ilmoittaa jakson kahden parhaan päivän yksilömäärät, on siis syytä kirjoittaa muistivihkoon ainakin kahden päivän huippuarvot, vaikka ne ovat samat.

Kolmantena tietona voi esittää vertailukelpoisesti havainnoitujen päivien aineistosta lasketun mediaanin. Mediaani eli keskusarvo on se lukujoukon luku, jota pienempiä lukuja joukossa on yhtä monta kuin suurempia. Esimerkiksi seitsemän päivän yksilömäärille 5, 12, 7, 0, 0, 4 ja 3 mediaani on 4; lokeroon kirjoitettaisiin silloin 12–7–4.

Mediaania laskiessasi järjestä yksilömäärät suuruusjärjestykseen, ottaen mukaan ”nollapäivät ”, jolloin ruokintapaikkaa tarkkailtiin vertailukelpoisesti, mutta lajia ei havaittu. Mikäli havaintoja on parillinen määrä, on mediaani kahden keskimmäisen havainnon keskiarvo (pyöristä tulos kokonaisiksi yksilöiksi). Kun havaintoja on pariton määrä, on mediaani järjestetyn aineiston keskimmäinen havainto. Mediaania ei kannata laskea jaksolle, jolla havainnoitiin vähempänä kuin neljänä päivänä.

Lisätietoja voi esittää ykköslomakkeen etusivun alaosassa tai erillisellä paperilla. Esim. ruokintapaikalla käyvien nisäkkäiden merkityksestä linnuille (mm. oravien kilpailu ravinnosta), eri lajien käyttäytymisestä poikkeavina sääjaksoina (ankara pakkanen, lumimyrsky jne.) tai toisiaan kohtaan voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja.

Lintulauta-palvelu

Tietokoneen käyttöön harjaantuneiden kannalta talven 2015/16 alusta käynnistynyt Lintulauta-palvelu on tärkeä edistysaskel. Ruokintapaikkatietojen käsittely nopeutuu, sillä sinun toivotaan tallentavan 1-lomakkeelle kootut jaksokohtaiset tulokset netissä heti kunkin jakson tulosten valmistuttua. Myös tiedot poikkeavista, esimerkiksi sairaista linnuista, voi ilmoittaa nettipalvelun kautta. Tulevaisuudessa tavoitteena on nopea tulospalvelu, josta jokainen voi seurata ajankohtaista lintutilannetta ruokinnoilla. Mikäli käytät Lintulauta-palvelua, ei paperilomaketta tarvitse enää postittaa.

Mene ensi vaiheessa nettisivulle:

https://rengastus.helsinki.fi/

ja kirjaudu sisään Lintuvaara-sivustolle antaen havainnoijanumero ja salasana (niitä saat Linnustonseurannasta). Kun valitset Lintulauta-palvelun, tulevat esille ruokintapaikkasi, joista olet ilmoittanut tietoja. Voit tarkastella aiempien vuosien tietojasi (kerro löytämistäsi virheistä Linnustonseurannalle), päivittää kuluvan talven jaksoja tai perustaa uuden ruokintapaikan.

Järjestelmä kaipaa vielä pientä viimeistelyä. Jos havaitset puutteita, auta Linnustonseurantaa ilmoittamalla niistä.

Lintulauta-sivu muistuttaa paperilomaketta, joten tietojen täyttäminen on helppoa. Talven edetessä voit päivittää kunkin jakson ruokintatiedot, havaintopäivien määrän (ohjelma laskee teholuokan) ja lajien ”parhaan päivän” yksilömäärän. Halutessasi voit myös antaa toiseksi parhaan päivän määrän sekä mediaanin. Tiedot siirtyvät museolle sivun alalaidan Tallenna-painikkeella. Tallennus kestää noin 30 sekuntia, jona aikana ruudulla näkyy teksti ”Tallennetaan”. Varoitus poistuu, kun tallennus on valmis. Poikkeushavainnot tallennetaan Lintulaudan eri valikosta em. periaattein.

Päiväkohtaisten havaintojen tallentaminen tietokoneen avulla

Voit tallentaa ruokintapaikan tiedot myös yksittäisten tarkkailupäivien tarkkuudella. Tähän tarvitaan tietokone, Excel-taulukkolaskentaohjelma, internet-yhteys ja paperilomakkeen korvaava sähköinen lomake ruokintapaikkatutkimus.xls (jonka on kehittänyt Pekka Suopajärvi). Tiedosto lähetetään Luonnontieteelliseen keskusmuseoon sähköpostin liitteenä.

Avaa Excelissä lomake ruokintapaikkatutkimus.xls ja lue siellä annetut tallennusohjeet. Jos Excel antaa tiedostoa avattaessa turvallisuusvaroituksen ja kysyy, että sallitaanko makrojen käyttö, tulee tähän vastata myöntävästi (Enable Macros). Mikäli Excel ei kysy makrojen sallimista, tulee Excelin turvallisuusasetuksia muuttaa lomakkeella annettujen ohjeiden mukaisesti (lomakkeen käyttö ei ole mahdollista ilman makroja eli komentojonoja, joilla on automatisoitu Excelin toimintoja). Ohjelma toimii myös Excel 2007 -versiossa, jossa "Ruokintapaikkatutkimus"-valikko löytyy ohjelmasivun ylälaidan Add-Ins välilehdeltä. Uudemmissa Excel-versioissa lomakkeen sivut aktivoidaan lomakkeen vasemman alareunan välilehdiltä (tabs) - klikkaa hiiren oikealla välilehteä ja valitse "näytä" tai "unhide".

3. Ruokintapaikkalomake 2

  • Ruokintapaikkalomake 2 ja täyttöohje (pdf) (doc)

Lomakkeen avulla seurataan talvilintujemme terveydentilaa yhteistyössä Eviran kanssa. Lomakkeella ilmoitetaan ruokintapaikalla havaitut sairaat, kuolleet, väritykseltään epänormaalit yksilöt ja risteymät (ks. erillistä täyttöohjetta).

Mikäli lomake ei tunnu mieluisalta, sen voi jättää täyttämättä. Lintujemme hyvinvoinnin tutkimuksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että kertoisit ainakin yhteismäärät ym. tiedot, joita kysytään lomakkeen alaosassa. Kaikkia kakkoslomakkeen yläosan vakiotietoja, jotka ovat jo ykköslomakkeella, ei tarvitse toistaa – riittää että merkitsee paikan numeron ja talven.

Poikkeusyksilöiden silmälläpito kasvattaa jonkin verran muistiinpanojen määrää. Lajin, sukupuolen ja iän koodaaminen voi tuntua hankalalta, mutta niistä saattaa selvitä pelkästään poimimalla lajilyhenteen ykköslomakkeelta. Sukupuoli ja ikä jätetään ilmoittamatta, jos niitä ei tiedetä varmasti – rivin muut tiedot säilyttävät silti arvonsa. Poikkeusyksilön vaiheet voi kuvata helposti ja yksinkertaisesti havaintokoodien avulla. Jos poikkeusyksilöitä on paljon, jatka lokeroiden alla olevaan tilaan, toiselle kakkoslomakkeelle tai liitearkille.

Sairaiden, kuolleiden ja epänormaalien ruokavieraiden seurantaan voi myös osallistua täyttämällä ruokintapaikasta pelkästään kakkoslomakkeen (muista silloin kirjoittaa täydelliset tiedot lomakkeen yläosan eri kohtiin).

4. Salmonelloosin tunnistaminen ja siltä suojautuminen

Tekstin tärkein lähde on Mirjami Hedlundin artikkeli ”Lintujen salmonelloista ja salmonellojen yleistymisestä” (Siivekäs 8(2): 53–64, v. 1987; lehden julkaisija on Pohjois-Savon Lintumiehet).

Salmonella-suvun bakteerit kuuluvat suolistobakteerien heimoon. Salmonelloja esiintyy luonnonvaraisissa eläimissä, kotieläimissä ja ihmisessä. Salmonellatartunta tapahtuu lähes aina suun kautta saastuneen ravinnon tai juomaveden välityksellä. Tyypillinen oire näiden bakteerien linnuilla aiheuttamassa salmonelloosissa on vaalea löysä ripuliuloste, joka tahraa höyhenet peräaukon ympärillä. Kuumeesta johtuen hengitys on kiihtynyt, jano lisääntynyt ja ruokahalu vähentynyt. Sairastuneet linnut ovat terveitä pörröisempiä ja tärisevät tavallista enemmän. Pitkään sairastaneilla on nuhruinen höyhenpeite. Peippolinnuilla voi olla nielemisvaikeuksia. Loppuvaiheessa linnut ovat voimattomia ja hitaita ja vaikuttavat kesyiltä. Salmonellan varmistaminen kuolinsyyksi vaatii laboratoriossa tehdyn tutkimuksen.

Tartuntamahdollisuus on muistettava lintujen ruokintaa järjestettäessä. Ruokintapaikkoja ei tule sijoittaa lasten leikkipaikoille ja lapsia on varoitettava ottamasta kuolleita lintuja leikkeihinsä. Sairaiden ja heikkokuntoisten ihmisten on syytä erityisesti varoa sairaita lintuja. Kissa tai koira voi muuttua salmonelloosin levittäjäksi syötyään sairaan linnun. Avoimien lintulautojen sijasta kannattaa suosia automaatteja, jotta tartunnankantajat eivät pääse saastuttamaan ravintoa tepastelemalla ruoan päällä ja ulostamalla siihen. Koska ruokaa tippuu maahan, on tarpeen siirtää ruokintalaitetta silloin tällöin, jotta linnut eivät ruokailisi maassa kovin pitkään samalla paikalla. Vaihtoehtoisesti lintulaudan alusta puhdistetaan riittävän usein ulosteista ja ruoantähteistä. Mikäli avoimia lintulautoja yhä käytetään, on apua usein vaihdettavasta, helposti poltettavasta pohjapahvista.

Lintulautaa puhdistettaessa tarvitaan suojakäsineet. Puhdistuksen jälkeen käsineet ja kädet pestään huolellisesti tartunnan välttämiseksi. Jos kuollut lintu halutaan korjata hävitettäväksi, pannaan käsi muovipussiin, tartutaan näin peitetyllä kädellä lintuun ja käännetään pussi linnun ympärille (muovipussi ei kuitenkaan sovellu linnulle, joka toimitetaan tutkittavaksi tai museonäytteeksi). Salmonellat eivät kestä lämpöä: 10–15 minuuttia +56 asteessa riittää tuhoamaan ne. Viileyttä ne sen sijaan kestävät varsin hyvin. Jos pihapiirissä on havaittu sairaita lintuja, on hyvä puhdistaa ja desinfioida lintulauta ja hävittää ruoantähteet. Taudin torjunta voi tosin olla vaikeaa, sillä sitä levittävät myös bakteerin kantajina toimivat oireettomat linnut, kun ne kiertelevät laajalti seudun ruokintapaikoilla.

5. Linturokko

Tästä avipoxviruksen aiheuttamasta taudista on useita muotoja. Yleisin niistä on ihomuoto, jossa linnulle muodostuu syylämäisiä kyhmyjä lähinnä höyhenettömiin ruumiinosiin. Höyhenpeitteessä ne voivat näyttää isoilta, paljailta ja verisiltä paiseilta. Toinen muoto aiheuttaa kurkkumädän tapaisia muutoksia lähinnä suun ja nielun limakalvoissa ja johtaa nielemisvaikeuksiin. Kolmas muoto saa aikaan verenmyrkytyksen, joka yleensä tappaa linnun muutamassa päivässä. Taudin eri muodot voivat esiintyä samassa linnussa.

Tautia esiintyy monissa eri lintulajeissa, mutta tarkat tiedot Suomen tilanteesta puuttuvat. Tartunta linnusta toiseen tapahtuu verta imevien hyönteisten välittämänä, saastuneen ruoan tai juoman välityksellä tai ihohaavojen kautta siellä missä linnut joutuvat toistensa kanssa läheiseen kosketukseen tai koskettelevat samoja pintoja. Sairaus on yleisimmillään silloin kun hyttysiä on paljon. Tauti lisännee merkittävästi lintujen kuolevuutta – tosin osa linnuista voi parantua siitä. Vaikka taudin ei ole todettu tarttuneen ihmiseen, on sairaita lintuja syytä käsitellä varovaisesti. Yli 40 asteen kuumennus tuhoaa viruksen. Kylmää se kestää melko hyvin. Lintulaudoilla soveltuvat linturokon torjuntaan edellä salmonelloista annetut ohjeet.

6. Värimuodot ja risteymät

Nämä ovat usein silmiinpistävän erilaisia lajin tavallisiin edustajiin verrattuna, mutta värimuotojen luokittelu alatyyppeihin 7A–7D ja risteymien tunnistaminen voi olla hankalaa, vaikka kiikari olisi käytettävissä. Yleisohje on, että linnusta kannattaa heti kirjoittaa muistiin tuntomerkit, jotka erottavat sen lajin normaaliyksilöistä. Jos tietoverkko on käytettävissä, voi perehtyä alan erikoistuntijan Harry J. Lehdon kotisivuilla oleviin kuviin http://users.utu.fi/hlehto/photo. Harry saattaa myös ottaa kantaa mahdollisesta risteymästä tai kiintoisasta värimuodosta otettuun digitaaliseen valokuvaan, kun se lähetetään nähtäväksi sähköpostin liitteenä osoitteeseen hlehto@utu.fi . Poikkeusyksilöstä voi myös ilmoittaa paikalliselle lintutieteelliselle yhdistykselle (yhteystiedot ovat BirdLife Suomen verkkosivuilla: www.birdlife.fi). – Tavoitteena on laatia risteymiä ja värimuotoja koskeva yksityiskohtainen ohje ruokintapaikkaseurannan tueksi.

7. Kuolleena löydettyjen eläinten käsittely ja lähettäminen

Näytteitä voi lähettää seurannassa jo olevilta ruokintapaikoilta, joista täytetään ruokintapaikkalomakkeet 1 ja 2. Näytteeksi voi lähettää lintujen lisäksi myös jäniksiä tai oravia. Mikäli seurantaan ilmoitetaan uusi ruokintapaikka, kannattaa ennen eläinten lähettämistä kysyä sähköpostitse eläinlääkäri Marja Isomursulta, voidaanko lisää eläimiä ottaa tutkittaviksi: marja.isomursu@evira.fi

Johonkin tautiin mahdollisesti kuolleet linnut voi lähettää tutkittavaksi Eviraan seuraavin periaattein (samat ohjeet käyvät myös nisäkkäille).

Suomesta löytyvät kuolleet hyväkuntoiset luonnonvaraiset eläimet voi toimittaa Luonnontieteellisen keskusmuseoon. Eläinnäyte tallennetaan museon kokoelmiin tutkimuskäyttöä varten.

Asutuksen läheltä löytyneeseen kuolleeseen eläimen ei tulisi koskea paljain käsin. Mikäli löydät joltakin paikalta joukoittain kuolleita lintuja, ilmoita havainnostasi välittömästi lähimmälle virkaeläinlääkärille. Yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta kuntien ja läänien kohdalta.

Muista pestä kätesi hyvin aina sen jälkeen kun olet koskenut kuolleena löytämääsi eläimeen!

Lintu kääritään paperiin ja pakataan sitten tukevahkoon rasiaan tai laatikkoon (pakkaustarvikkeet täytyy hankkia itse), jotta se ei litisty kuljetuksen aikana. Muovia ei käytetä pakkaamisessa, sillä se nopeuttaa mätänemistä. Evira toivoo mieluiten jäähtyneen, mutta ei jäätyneen linnun (sekin otetaan vastaan)! Mukaan laitetaan lähetepaperi, jossa on lähettäjän nimi, osoite ja puhelinnumero, näytteen tiedot (mikä missä milloin) sekä tieto siitä, että lähettäjä on mukana ruokintapaikkaseurannassa (kerro myös ruokintapaikan numero).

Paketti kannattaa lähettää Matkahuollon mukana, sillä silloin voi merkitä vastaanottajan maksajaksi (postilähetyksestä joutuu valitettavasti itse suorittamaan postikulut). On suotavaa lähettää paketti viikon alussa, jotta se tulee perille mahdollisimman pian, eikä jää Matkahuoltoon tai Postiin viikonlopuksi. Vastaanottaja on:

Elintarviketurvallisuusvirasto
Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö
Elektroniikkatie 3
90590 Oulu

Lähettäjä saa Evirassa tutkituista eläimistä kirjallisen tutkimusvastauksen. Jos jokin taudinaiheuttaja löytyy, vastaukseen liitetään ohjeet siitä, mitä ruokintapaikan pitäjä voisi tehdä taudin vähentämiseksi. Tiedot ehkä löytyneistä salmonelloista menevät Evirasta myös läänineläinlääkärille ja kunnan/kaupungineläinlääkärille. Viranomaiset eivät kuitenkaan ryhdy mihinkään käytännön toimiin luonnoneläinten salmonellojen vuoksi, vain kotieläinsalmonellat saavat aikaan erilaisia rajoituksia ja desinfiointeja. Evirasta vakuutetaan, että ”missään tapauksessa ei tarvitse pelätä, että pihalle marssii lauma valkohaalarisia terveyspoliiseja kaasuttamaan ja sinetöimään koko kulmakunnan!”

Eviran Oulun laboratorio ei ole kovin suuri. Se voi tutkia kolmisenkymmentä lintua kuukaudessa, joten varmasti törmänneet linnut (mädäntyneitä ei mukaan) olisi hyvä lähettää suoraan museoihin niiden tutkimuskokoelmia varten. Museoon tarkoitetut linnut pakataan samoin kuin Eviraan lähetettävät, mutta ne voidaan pakastaa säilyvyyden parantamiseksi. Jotta ruokintapaikkatutkimuksen aineisto ei kovin hajaantuisi, törmänneet toivotaan Etelä-Suomesta Helsingin ja Pohjois-Suomesta Oulun Eläinmuseoon:

POSTIN kautta Helsinkiin (vastaanottaja maksaa):

Asiakaspalautus
Sopimus 127167
Laskutustunnus 606422
Luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 17 (P. Rautatiekatu 13)
00014 Helsingin yliopisto

MATKAHUOLLON kautta Helsinkiin (vastaanottaja maksaa):

Luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 17 (P. Rautatiekatu 13)
Asiakasnumero 09401462
00014 Helsingin yliopisto

MATKAHUOLLON kautta Ouluun (vastaanottaja maksaa):

Eläinmuseo
PL 3000
90014 Oulun yliopisto

8. Lintujen ulostenäytteiden lähettäminen Eviraan

Lintujen ulostenäytteitä voi lähettää Eviraan ruokintapaikoilta, joista lisäksi täytetään Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkaseurannan lomakkeet 1 ja 2.

Ruokintapaikalta toivotaan kaksi näytettä, ensimmäinen näyte ruokintakauden alusta marraskuulta ja toinen kauden loppupuolelta maaliskuulta. Ulostetta voisi kerätä 2–3 peräkkäisenä päivänä, ja jos mahdollista, vaikkapa viidestä eri kohdasta. Salmonellatutkimukseen tarvittaisiin vähintään 1 gramma (ruokalusikallinen tai kaksi). Näytteen voi laittaa tiiviisti suljetussa minigrip-pussissa kirjeeseen (vahvikepahvi olisi hyvä olla ja vähän paperia pehmikkeeksi), joka lähetetään Eviraan Matkahuollon kautta (vastaanottaja maksaa) tai postissa (varusta kirje postimerkillä).

Seuraavat tiedot voi kirjoittaa minigrip-pussin päälle tussikynällä tai erilliselle paperille: lähettäjän nimi, osoite ja puhelinnumero sekä näytteen tiedot (mikä missä milloin) ja tieto siitä, että ollaan mukana ruokintapaikkaseurannassa (kerro myös ruokintapaikan numero).

Jos ruokintapaikalta lähtee näytteitä Eviraan tai museoihin, toivotaan niistä merkintä poikkeushavaintolomakkeelle.

Sivun vastuuhenkilö: 
Hanna Hyvönen
2.1.2017