LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Sisämaan seurantapyynti

Uudistulokas pussitiainen (Remiz pendulinus). Kuva: Markus PihaVerkkorengastajille suunnattu seurantaohjelma SSP (Sisämaan SeurantaPyynti) hyödyntää vakioidun verkkopyynnin tuloksia yleisimpien varpuslintulajiemme seurannassa. SSP täydentää linja- ja pistelaskentojen antamaa kuvaa verkkopyyntilajistoomme kuuluvien lajien kannanmuutoksista. Sillä saadaan arvokasta tietoa myös pesäpoikasvaiheen jälkeisestä poikastuotosta, josta muut seurantaohjelmat eivät kerro mitään. Lisäksi aikuislinnuista saatuja kontrolleja voidaan käyttää kuolevuuden arvioinnissa. Projekti alkoi vuonna 1986.

Käytännössä SSP sujuu näin: rengastaja virittää itse valitsemansa vakiomäärän verkkoja itse valitsemalleen vakiopaikalle kahtenatoista päivänä, tasaisesti toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Jokainen voi mielensä mukaan valita pyyntiin liittyvät vakioinnit, joita tulee kuitenkin noudattaa vuodesta toiseen.

SSP tuotettiin sellaisenaan Suomeen Iso-Britanniasta, jossa vuonna 1981 alkaneen projektin Constant Effort Sites (CES) puitteissa lintuja rengastetaan nykyisin jo yli 130 pyyntipaikalla. Suomen lisäksi samantyyppinen pyynti on käynnistetty myös Hollannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Pohjois-Amerikan vastaavaan MAPS-seurantaohjelmassa on mukana jo yli 400 pyyntipaikkaa. EURINGin tavoitteena on laajentaa CES koko Euroopan kattavaksi seurantaohjelmaksi. Vuonna 2013 seurantapyyntiä harjoitettiin Suomessa kaikkiaan 31 pyyntipaikalla, jotka jakaantuivat 24 eri kunnan alueelle. Pyyntiin osallistui n. 50 rengastajaa.

 

Sisämaan seurantapyynnin raportit: 2021, 2019, 2017, 2015, 2013, 2011, 2009

Sivun vastuuhenkilö: 
Sivun vastuuhenkilö: Petteri Lehikoinen
4.4.2023