LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan yli 180-vuotias kaivon kansi

Kaisaniemen vanha kaivon kansi 19.8.2007. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen

Kaivon kansi kevätasussaan 16.5.2007. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, kahvilarakennuksen ja kasvihuonekompleksin itäpään välissä, seisoo komea yliopistonkeltainen kaivon kansi. Tieto kaivon kannen alkuperästä ehti sukupolvien vaihtumisen myötä kadota. Kun puutarhan Kaisaniemessä olon 150-vuotisjuhlavuonna 1983 kokosin Dendrologian Seuran Tiedoitusten Kaisaniemi-liitteeseen katsausta puutarhan rakennuksista ja rakenteista, tyydyin lainaamaan Hufvudstadsbladetin artikkelia vuodelta 1976. Ja niin puutarhaan jäi elämään virheellinen tieto, että kaivon kansi olisi siirretty puutarhaan Kolmen sepän patsaan tieltä, mahdollisesti 1930-luvun alussa. Oi, unohtakaa se!

Onneksi nyt käsiini sattui vanhempi lähde: Hufvudstadsbladetissa oli vuonna 1935 perusteellinen selvitys silloin yli 100-vuotiaasta kaivon kannesta. Kaivon kansi on yhtä vanha kuin 1828–1833 perustettu Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, siis yli 180-vuotias. Tuntemattoman tekijän vuonna 1835 puutarhasta maalaamassa vesivärityössä se nähdään alkuperäisellä paikallaan puutarhan eteläaidan vieressä. Siellä se suojasi kaivoa, josta saatiin vettä viljelyksille ja myös laitosrakennuksen talouksiin.

Arkkitehti C. L. Engel suunnitteli 1800-luvun alkupuoliskolla puutarhaan rakennuksia. Mahdollisesti kaivon kansikin on hänen suunnittelemansa, tai mahdollisesti piirustukset on tehnyt joku Engelin johtaman Intendentuurikonttorin työntekijöistä.

Kaivon ja kantoveden varassa oltiin siihen asti, kun Kaisaniemen puutarhaan 1884 saatiin vesijohto.

Nykyiselle paikalleen kaivon kansi siirrettiin 1930-luvulla? Vielä 1970-luvulla sen ympärillä oli kasvikentäksi kutsuttu hiekkakenttä, jolle kasvihuoneiden Välimeren ilmastoalueen kasvit siirrettiin pytyissään ulos kesäksi, niin kuin oli tehty jo ainakin 1930-luvulta. 1963–1964 kasvikenttää oli laajennettu niin, että kasvit voitiin ryhmitellä kentällä maanosittain. Eksoottisen muotoinen rakennelma sopi erinomaisesti eksoottisten, eteläisten puiden keskelle. Talven ajan kasvihuoneiden hämärissä hoidettuja kasveja suojasivat auringon paahteelta kenttää ympäröineet vaahterat ja pihasyreenit; lisäksi kasvien suihkuttaminen oli tärkeää. Sisälle kasvihuoneisiin kasvit siirrettiin syyskuun lopulla, ennen pakkasia.

Siihen aikaan ei kaivon kansi ollut niin koreassa kunnossa kuin nykyään, niin kuin eivät olleet puutarhan muutkaan rakennukset. Rapistuneessa rakennelmassa säilytettiin kasvikentän kasvien hoitotarvikkeita.

Välimeren ilmastoalueen kasvien siirtämisestä kesäksi ulos luovuttiin 1984. Alkukesällä 1983 ne oli viimeisen kerran siirretty kasvikentälle ja syksyllä takaisin sisälle kasvihuoneisiin, kuten ”aina” oli tehty. Kasveja vähennettiin, ja ne järjestettiin kolmeen Välimeren ilmastoalueen huoneeseen alkuperäalueittain. Kasvikenttä nurmetettiin, ja sille istutettiin vaahteroita. Kentän länsi- ja pohjoissivulla kasvaneita pihasyreeneitä poistetiin.

Kaivon kansi kesäkoreudessaan 19.8.2007. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen

Nykyään kaivon kansi ympäröidään kesäisin koristeistutuksin, ja komea, muutamaankin otteeseen uudelleen maalattu ja ansaitsemaansa arvoon kohotettu rakennelma on puutarhan ja kahvilan kävijöiden ihailtavana.

 

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan yli 180-vuotias kaivon kansi

28.1.2016
Paula Havas-Matilainen
Avainsanat: 

Luomuksen blogiKaisaniemen puutarha