LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kumpula 12.9.2013: kesän kukoistus jatkuu, itään hiipii ruska

On syyskuun puoliväli, mutta kaunis, lämmin kesä jatkuu. Taivas on liki pilvetön, pohjoisesta nousee jotain. Aurinko paistaa kuumasti, varjossa on 20 astetta.

Kartanorakennusta ympäröivät korkeat kesäkukkaistutukset ovat yhä kesäisen rehevät. Mehiläiset ja kukkakärpäset pörräävät. Yöpakkasia ei ole vielä ollut, viime yönkin alin oli lähellä 12 astetta.

Suomi-lohkon lajisto on monipuolistunut sitten viime näkemän, ja kotimaiset puut ovat kasvaneet. Aikanaan lohkoon istutetaan 2012 käynnistyneen ESCAPE-hankkeen Suomen uhanalaisia kasveja. Silloin kaikki pääsevät näkemään kasveja, jotka nyt ovat vain harvojen tavoitettavissa.

Nurmikot hehkuvat vihreinä. Lammen kivillä ja rantanurmikoilla lepäilee 15-päinen, ruskeasävyinen sinisorsaparvi. Puro solisee, ja koski kohisee. Auringon lämpö ja istutusten rehevyys ja rikkaus saavat hidastamaan askeleita ja vain nauttimaan. ”Täällä on kaikilla niin hyvän mielen ilme!”, sanoo rouva, joka ystävänsä kanssa tulee vastaani Euroopan osastossa. Olen ajatellut, että Kumpulan puutarhassa lapsetkin kikattavat ja nauravan hereämmin.  Haluaisin nähdä kaikki läheisen kantakaupungin lapset Kumpulan nurmikoilla.

Poimin unelmieni puutarhaan kauniita pikku puita, Euroopan osastosta punamarjakanukan (Cornus mas) ja mispelin (Mespilus germanica) ja läntisen Pohjois-Amerikan osastosta mustamarjaorapihlajan (Crataegus douglasii). Kaukoidän osastosta valitsen hienot amurinorapihlajan (Crataegus maximowiczii) ja Malus mandshurica -omenapuun. Ehkä jollekin aidalle kiipeilemään istutan Japanin osastosta japanin- tai kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia arguta, Actinidia kolomikta). Sitten vain nautin paratiisistani mustarastaan kanssa. Punamarjakanukka kukkii toukokuun alussa, ennen lehtien puhkeamista, ja loistaa puutarhassani keltaisena kuin aurinko ja houkuttelee mehiläisiä. Toukokuun lopulla kukkivat valkoisina ruusukasvien heimoon kuuluvat mispeli, orapihlajat ja omenapuu. Syksyllä kypsyvät käden ulottuville lukemattomat punaiset, ruskeat ja mustat hedelmät.  Punamarjakanukan pienen viinirypäleen kokoiset hedelmät ovat syötäviä. Puussa ovat jo syksyllä valmiina seuraavan kevään kukkasilmut; pulleat silmut kätkevät sisäänsä kokonaisen nupulla olevan kukinnon. Mustamarjaorapihlajan ja amurinorapihlajan runsasmaltoiset marjat maistuvat mustarastaalle, mutta omenapuun pienet, punaiset, metisen kypsänpehmeät hedelmät jäävät joskus kuivumaan oksille. Ruskeat, karvaiset mispelin hedelmät kerätään Keski-Euroopassa pakkasten alla sisälle jatkokypsymään päärynämäisen muheviksi. Laikkuköynnöksissäni riippuu herkullisia pikkukiivejä.

Kumpulan kasvimaantieteellisen puutarhan Japanin ja Kaukoidän osastoon ovat hiipineet ruskan värit: japaninpihlajien puna, mantsuriansaarnen kelta, kissusvaahteran auringossa hehkuva punainen, oranssi ja keltainen, monarkkikoivun suurten lehtien vahva keltainen, kurilienkirsikan utuinen kelta-vihreä-puna, kirsikkasorvaripensaan marjapuuronpunainen, kolmiokan heleä keltainen, Acer truncatum -vaahteran hehkuva oranssi, idänorapihlajan punainen, keltainen ja vihreä…

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ( http://www.luomus.fi/ ,Jyrängöntie 2; raitiovaunu 6:n ja 8:n Paavalin kirkon pysäkiltä noin 700 metrin kävely) ja Kahvila ja Sisustus Lineea ovat avoinna yleisölle 29.9. asti. Maanantaisin puutarha ja kahvila ovat kiinni, mutta avoinna ti–su kello 11–18; puutarhan ajoportin viereisestä pyöröportista jalkamies pääsee ulos kello 20:een asti. Puutarhan pääsymaksu (5 euroa/3 euroa) maksetaan kahvilaan. Lämpimästi tervetuloa!

Kumpula 12.9.2013: kesän kukoistus jatkuu, itään hiipii ruska

13.9.2013
Paula-Ma Havas-Matilainen
Avainsanat: 

Kumpulan puutarhaYleistäLuomuksen blogi