LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kumpula 21.7.2015: vatukoita ja lisää liljoja

Entisen kartanorakennuksen itäpuolella, lääkekasvimaalla ja sitä ympäröivillä muilla hyötykasvi-istutuksilla, tuoksuu ja pörisee tänä kuumana päivänä. Lohkossa kasvaa 175 eri kasvitaksonia eli lajia, alalajia, variaatiota tai lajiketta, muun muassa 29 huulikkukkaiskasvien heimon taksonia. On kimalaisilla, mehiläisillä ja kukkakärpäsillä huikea kattaus! Ja ensi kerran näen nyt kesämarunan (Artemisia annua), vanhan ja uudelleen löydetyn malarian hoitoon käytetyn lääkekasvin.

Kasvimaantieteellisessä puutarhassa kukkii vatukoita (Rubus), esimerkiksi Euroopan osastossa Eeva Peltosen Ahvenanmaalta 1997 tuoma sinivatukka (Rubus caesius 1997-677) sekä Ranskasta saadut Rubus silesiacus 1998-423 ja Rubus discolor 1998-422.

Suomen luonnosta hävinneen ja yhdestä yksilöstä solukkolisättynä kasvitieteellisissä puutarhoissa sinnittelevän siperianlillukan (Rubus humulifolius 2006-667) kukinta on jo pitkään ollut ohi. Reppana kaipaa ristipölytystä, mutta kaikki puutarhan siperianlillukat ovat geneettisesti samaa yksilöä, ei siis mitään ristipölytystä. Pari hedelmää, luumarjaa, on kasvista kerran löytynyt.

Vihdoin näen Japanin osaston Rubus parvifolius 1993-816 -vatukan kukassa. Tämä Japanin-keruumatkalta 1993 tuotu, matala, suikertava, piikkinen ja jalkoihin takertuva kasvi on paljolti jo ohikukkinut, mutta on siinä vielä nuppuja ja hellyttäviä, vaaleanpunaisia kukkiakin.

Valkovatukan hedelmät kypsyvät. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen 21.7.2015

Läntisen Pohjois-Amerikan osastossa on Kanadan-keruumatkalta 1995 tuotu valkovatukka (Rubus parviflorus 1995-501) hedelmällä, ja ensimmäiset kerrotut luumarjat ovat jo kypsiä, hehkeän punaisia. Itäisen Pohjois-Amerikan osaston tuoksuvatukat (Rubus odoratus 1991-75, 1997-432) sen sijaan vasta aloittelevat kukintaansa.

Itäisen Pohjois-Amerikan osaston runsas Lilium superbum 1994-584 -lilja ja Japanin osaston jättimäinen kultanauhalilja (Lilium  auratum 2003-526) alkavat kukkia lähiaikoina.

Näkyy hehkuvaa oranssia. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen 21.7.2015

Lähestyn Kaukoidän osaston lohkon 253 pohjoispäätä – ja jo kauas näkyy oranssia: Lilium distichum 1994-823 -lilja on avannut ensimmäiset yhdeksän kukkaa! Kannatti lykätä loman alkua. Mahtaako tätä Kiinasta, Koreasta ja Venäjän Kaukoidästä kotoisin olevaa ja Kiinan-keruumatkalta 1994 tuotua liljaa kasvaa Suomessa missään muualla? Ainakaan kotimaista nimeä lajilla ei näytä olevan. Sipulit ovat ilmeisesti jakaantuneet: yhdestä kohdasta nousee useitakin versoja. Varren puolivälin alapuolella on lehtikiehkura; sen yläpuolella varressa on pieniä lehtiä. Kukinnot ovat 2–8-kukkaiset. Kukat ovat kooltaan varjoliljan kukkien suuruusluokkaa. Terälehtiä on kuusi, ne ovat hehkuvan oranssit, ja niissä on tyvipuolella purppuraisia täpliä. Emin vartalo ja heteiden palhot ovat samoin oranssit; siitepöly on oranssinpunaista.

Lilium distichum kukkii. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen 21.7.2015

Läntisen Pohjois-Amerikan osastossa törmään outoon, kauniiseen kukkijaan. Kasvin nimi on Triteleia hyacinthina (ja tunnus 2003-711). Ulkonäön perusteella luulen sitä sipuliksi (Allium, heimo Amaryllidaceae), mutta se kuuluukin parsakasveihin, Asparagaceae-heimoon. Pienet, valkoiset, pitkäperäiset kukat ovat monikukkaisina kukintoina.

Triteleia hyacinthinan kukinto. Kuva LUOMUS/Paula Havas-Matilainen 21.7.2015

Kumpula 21.7.2015: vatukoita ja lisää liljoja

22.7.2015
Paula Havas-Matilainen
Avainsanat: 

Luomuksen blogiKumpulan puutarha