LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Miksi kasvitieteilijä kipusi katolle?

Miksi kasvitieteilijä kipusi katolle?

23.5.2013
Pinja Näkki

Luomuksen Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia -hanketta pyörittävät tutkijat kiipesivät eräänä aurinkoisena maanantaiaamuna maamme toiseksi suurimmalle viherkatolle Vantaan Porttipuistossa. Hong Kong -tavaratalon katolla sijaitseva viherkatto näkyy autoilijoille Vanhalta Porvoontieltä Porttipuistontielle käännyttäessä tai nettikäyttäjille Google Mapsin satelliittikartasta.

Tutkimuskäytössä olevan Porttipuiston viherkaton tavoitteena on löytää suomalaisiin oloihin parhaiten soveltuva viherkattomateriaali. Maailmalla viherkatot ovat yleistyneet etenkin kaupungeissa, sillä niiden avulla pystytään hallitsemaan ja vähentämään kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Viherkattojen kasvillisuus pidättää vettä, joten kattojen avulla voidaan hillitä esimerkiksi tulvavesipulsseja ja vähentää ilman ja vesien saastumista.


Tutkijat tarkastelemassa palstojen kasvillisuutta.

Katon kasvillisuus on jaettu erikokoisiin palstoihin, joiden väliin on jätetty soralla päällystettyjä kulkuväyliä. Ruutujen kasvillisuus poikkeaa yllättävän paljon toisistaan – joissakin ruuduissa kasvillisuus peittää lähes koko ruudun, kun taas toisissa ruuduissa tarkkasilmäinenkin joutuu etsimään pieniä kasveja lähes suurennuslasin kanssa.


Tällä palstalla kasvillisuus on melko rehevää.

Poikkeavuudet eri ruutujen kasvillisuudessa selittyvät erilaisilla kasvualustoilla. Joissakin ruuduissa alusta on hapan, toisissa emäksinen, ja myös kasvualustan paksuus vaihtelee. Tarkastuskierroksen jälkeen näyttää siltä, että parhaiten kasvit menestyvät, kun kasvualustan paksuus on noin 810 cm. Myös istutustavalla on merkitystä, sillä joillekin palstoille kasvit on istutettu pieninä taimina, toisille taas ne on kylvetty siemeninä.


Katon kasvien joukosta löytyi myös kukkiva orvokki!

Tällä Suomen toiseksi suurimmalla viherkatolla riittää kuhinaa koko kesäkauden, sillä tutkimusryhmän jäsenet käyvät katolla säännöllisesti tarkistamassa, miten kasvit voivat. Kuhinaa ja pörinää katolle toivotaan enemmänkin, sillä ryhmän toiveissa on monipuolisen kasvillisuuden ohella saada myös monimuotoinen eläinlajisto viihtymään. Lyhyen kattoretken aikana iloittiin muun muassa katolla lentelevästä kimalaisesta sekä kasvin päällä levänneestä pienestä kovakuoriaisesta.


Kattoretkellä löydettiin tutkijoiden iloksi myös pieni kovakuoriainen.

Hyönteiskeskustelu saa kaikkien mielikuvituksen laukkaamaan – kenties jonain päivänä viherkatot sopisivat jopa uhanalaisten hyönteislajien turvapaikoiksi. Tälläkin hetkellä katoilla kokeillaan kasvattaa erilaisia maksaruohoja, jotka lukeutuvat esimerkiksi vaarantuneen kalliosinisiiven toukkien tärkeimpiin ravintokasveihin. Ehkäpä vaarantuneen perhosen kannat voitaisiin tulevaisuudessa saada elpymään isomaksaruohoa kasvavien viherkattojen avulla!

Avainsanat: 

Luomuksen blogi